@ Levi

Perillä ollaan Levillä!

Perjantai-iltana siis pakkasimme auton kaikkine kamoineen junaan ja hyppäsimme itsekin kyytiin. Lauantaiaamuna sitten heräsimme Kolarissa ja siitä lyhyen automatkan jälkeen saavuimme Leville. Ja aika paljon fressimpänä kuin jos olisimme koko matkan tänne ajaneet... Tälläkin kertaa majoitumme Levilehto Apartmentsissä tässä aivan Levin keskustassa.

Eilen illalla ja tänään aamulla kävin jo tekemässä lyhyet hiihtolenkit. Ja kyllä reilun viikon sairastelu vielä tuntuu kropassa! Mutta pikku hiljaa tästä taas pääsee takaisin normaaliin harjoitteluun.

Dopintestausta, tulehtuneet poskiontelot ja suksien voitelua...

... näistä aineksista on tämä kulunut viikko tähän mennessä koostunut.

Aavisteluni orastavasta flunssasta jo Floridassa ennen kotimatkaa osoittautuivat todeksi saman tien kun pääsin kotiin. Lukematon määrä nenäliinoja onkin viikon aikana kulunut! Tänään kävin näyttäytymässä lääkärilläni ja tuomiona oli poskiontelontulehdus. Antibiootit on siis tänään aloitettu ja yleensä ne minulla nopeasti tehoavatkin. Toivotaan, että näin tälläkin kertaa.

Eilen illalla meillä kävi vieraita, kun ADT kävi dopingtestaamassa minut. Onneksi illalle ei ollut mitään muita suunnitelmia, koska testiin kului eilen aikaa melkein kolme tuntia. Juoduin nimittäin antamaan kaksi näytettä liian laimean virtsan takia. Meille urheiijoille nämä kotona tehdyt "yllätystestit" ovat arkipäivää ja useampi ilta on vietetty keittiön pöydän ääressä yhdessä testaajien kanssa. Testaajat ovat kyllä aina tervetulleita vieraita, vaikka eihän tuo testaustapahtuma (näytteenanto) se kaikista luonnollisin ole (täältä voi käydä katsomassa mitä testissä tapahtuu). Tässä vuosien varrella sitä on jo onneksi kouliutunt testauhommissa ja vieraan silmäparin tuijottaessa, että mistä se näyte oikein tulee, hommat saadaan hoidettua. Päivitin myös vihdoin ja viimein myös tänne blogiin testaustietoni, julkaisinhan ne jo aikoinani nettisivuillani (vuodesta 2004 alkaen). Linkki testaustietoihini löytyy oikealta sivupalkista, kohdasta Antidoping.

Ja nyt olisi taas aika laittaa kamat kasaan, tällä kertaa hiihtovarusteet. Huomenna illalla pakkaamme auton yöjunaan ja suuntaamme Leville reiluksi viikoksi. Takasin etelään palaamme Jouluksi. Kalle lähtee mukaani viettämään ansaittua vuosilomaansa. Toivotaan, että olen jo lauantaina siinä kunnossa, että pääsen ladulle!

Hyvää huomenta Indian Harbour Beachiltä!

Vielä kerran hyvää huomenta Indian Harbour Beachiltä!

Tähän maisemaan täällä on herätty kohta kolme viikkoa, mutta huomenna aamulla on aika kääntää vuokra-auton nokka kohti Orlandoa ja lentokenttää.

Huh, työntäyteiset kolme viikkoa Floridassa on tullut siis päätökseen. Leiri on ollut kaikin puolin onnistunut ja nyt onkin mukava suunnata takaisin kotiin harjoittelemaan. Tänne Floridaan palaan tammikuun puolessa välissä.

Tämä syksyn leiri on ollut harjoituksellisesti todella raskas! Molemmilla kokonaisilla treeniviikoilla treeniä kertyi yli 20 tuntia viikossa. Ja kovatasoisessa treeniporukassa treenatessa jokaisessa treenissä vauhtia riittää, aina on jollakin hyvä päivä! Tällä hetkellä tuntuukin siltä kuin jyrä olisi ajanut kroppani yli ja jokaikinen lihassolu on väsynyt! Vielä pitäisi saada pakattua kaikki kamat kasaan...

Mutta lauantai-iltapäivänä olen takaisin Suomessa, kiva pästä nauttimaan lumesta!

Ruista ranteeseen!

Tällä viikolla posti toi tänne Floridaan mukavan paketin New Yorkista, kun Rami lähetti meille oikeaa, kunnon RUISleipää. Leipää leivotaan New Yorkissa oikeaan juureen ja leipää voi tilata kotiovelle! That's a good service :) Nordic Breads on siis lisätty suosikkisivuksi selaimeen ja varmasti jatkossa tullaan tilaamaan leipää tuolta. Ruisleivällähän se kajakki saadaan kulkemaan! Kiitos vielä siis tätäkin kautta Ramille!

Ruisleivän voimalla täällä onkin taas treenattu viikon verran tiukasti. Takana on siis työntäyteinen treeniviikko. Saldoksi kertyi noin 140 kilometriä vesillä, neljä punttitreeniä ja yksi uintitreeni. Huomenna sunnuntaina onkin vuorossa ansaittu lepopäivä - niin kuin aina sunnuntaisin täällä. Maanantaina käynnistyykin tällä erää viimeinen treeniviikko täällä, perjantaina suunta on takaisin kohti Suomea.

Mutta vielä on siis vajaan viikon verran aikaa nauttia loistavasta treenikelistä - kotona kun jo odottaakin kunnon talvi!

ps. YouTubesta löytyy video täällä treenaavien miesten treeniporukasta (jossa muuten parhaimpina päivinä treenaa yhtä aikaa 5 olympiamitalistia!). Videossa näkyy hyvin millaisessa vesistössä ja kelissä täällä treenaillaan ja videolla pääsee vähän kurkistamaan punttisalillekin, jossa treenaamme. Käykääpä katsomassa miltä täällä näyttää! 

Kansainvälinen Florida

Terveiset aurinkoisesta ja helteisestä Floridasta!

Eli täällä sitä taas ollaan. Ei kovinkaan paljoa harmittanut viime perjantaina jättää Suomen loska ja pimeä taakse ja suunnata kohti lämpöä ja valoa. Ja täällä niitä molempia riittää, tänään mittari pyöri päivällä +28 asteessa varjossa ja aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta. Vaikka päivä on täälläkin tähän aikaan vuodesta "lyhyt", on valoisa aika kaiken kaikkiaan lähes 12 tuntia vuorokaudessa.

Ja jälleen kerran treeniseurani on kansainvälinen ja kovatasoinen. Tällä hetkellä treeniporukastamme löytyy neljää eri kansalaisuutta - edustettuna on Suomi, Tanska, Hollanti ja Kanada. Myös norjalaiset ja ruotsalaiset ovat kyselleet mahdollisuutta tulla mukaan treeneihimme, eli hyvin kansainvälisissä merkeissä täällä siis mennään.

Jaan tällä kertaa asunnon tanskan Henrietten ja kahden hollantilaisen-tytön kanssa. Vaikka samassa keittiössä häärii kolmen eri kansalaisuuden edustajat, yhteiselomme toimii loistavasti. Kaiken kaikkiaan täällä on melojia tällä hetkellä seitsemästä maasta, ensi vuoden tärkeys olympiakarsintavuotena näkyy selvästi kaikkien kasvaneina leirivuorokausien määränä.

Valmentajani Martin on myös täällä tällä hetkellä. Onkin ollut mukava päästä keskustelemaan asiosta "livenä" ja saada jälleen kerran arvokkaita tekniikkavinkkejä vesillä ja punttisalilla. Mikäs täällä siis oleessa, kun kaikki on järjestyksessä ja kunnossa!

Kuvia kajakista (tai sen osista)

Tänään sain Ruotsista kuvia kajakistani, joka oli siis mukana onnettomuudessa elokuussa (tästä löytyy vielä linkki aikaisempaan postaukseen onnettomuudesta). Kajakkini oli siis ruotsalaisten trailerissa, joka joutui onnettomuuteen Saksassa, kun traileri oli palaamassa MM-kisoista Puolasta. Aika isolta ja pahalta tuo vaurio näyttää, kajakkihan näyttää olevan peräosasta poikki!

Ei tuosta taida enää kilpakajakiksi olla, ei ainakaan kilpailukykyiseksi! Mietin vielä, että tuonko kajakkia ollenkaan Suomeen, vai jätänkö sen Ruotsin puolelle kajakkien hautuumaalle. Vähän kyllä harmittaa, kajakillahan ei oltu paljoa yli 100 kilometriä melottu...

Haaste ratkesi!

Nimittäin tämän päivän Elixir-jaksossa meloimme Susanna Laineen kanssa kilpaa Roman Schatzia vastaan! Jos jakso jäi näkemättä, niin sen voi käydä katsomassa MTV3 Katsomosta. Samaisessa jaksossa myös Keke Armstrong kokeilee mun kilpakajakkia ja lopputulos on märkä ja yksi karannut kajakki :)

Energia 10 -messut

Urheiljan arkeen kuuluvat välillä myös erilaiset edustustehtävät. Keskiviikkona suuntasin Kaukajärven sijaan Pirkkahalliin ja Energia 10 -messuille, joissa olin päivän ÅF:n messuosastolla. ÅF on Pohjoismaiden suurin tekninen konsulttitalo ja Energia 10 -messut ovat energia-alan päätapahtuma tänä vuonna. 

ÅF on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Sveitsin olympiakomiteoiden Green Advisor, eli "vihreä neuvonantaja". Olympiakomitean ja ÅF:n yhteistyön tavoitteena on lisätä olympiakomiteoiden, urheilijoiden ja valmentajien käytännön tietoutta ympäristöasioissa ja kestävässä kehityksessä.

Mitä minä sitten tein näillä messuilla? Olin ÅF:n osastolla tämän olympiakomitean yhteistyön kautta urheilijaedustajana. Ja nämä kestävän kehityksen asiathan liittyvät myös opintoihini, luenhan sivuaineena kestävää tuotantoa. Päivä kuluikin nopeasti ihmisten kanssa jutellessa ja melaani esitellessä. Mukavaa vaihtelua siis harjoituspäiviin!

Melontaa Päijänteellä Elixirissä

Kuten jo aiemmin olen täällä kirjoittanut, Elixirissä on tänä syksynä seurattu Roman Schatzin ja Keke Armstrongin vesiseikkailua Vesijärvellä ja Päijänteellä. Tämän viikon jaksossa olen melomassa Romanin ja Susanna Laineen kanssa. Jos et nähnyt jaksoa TV:stä, niin Elixirin jaksoja voi käydä katsomassa MTV3 katsomossa, täältä löytyy tämän päiväinen jakso. Ja ensi viikolla melonta jatkuu, katso miten käy kun haastan Romanin 500 metrin melontaan retkikanooteilla ja kuinka kauan Keke pysy pystyssä kilpakajakillani!

Syystreeniä

Syksyisin meloja käy seuraavan keskustelun yllättävän useasti tavatessaan ihmisiä:

Ihmettelijä: Vieläkö käyt melomassa näin kylmällä?
Meloja: Tottakai!
I: No kuinka kauan sitten vielä käyt melomassa?
M: Kunnes järvi on jäässä!

Ja tiedoksi kaikille ihmettelijöille: ei siellä vesillä vielä niin kylmä ole, kun on pukeutunut asianmukaisesti. Olo on ehkä hieman michelinukkomainen, mutta se ei menoa haittaa! Seuravassa todistusaineistoa tämän aamun treenistä Kaukajärveltä videon muodossa:

Elixir

TV-ohjelma Elixir palaa ruutuihin MTV3-kanavalla ensi lauantaina 25.9. Tulevan syksyn ohjelmistosta paljastetaan seuraavaa ohjelman netisivuilla:

***

Keke Armstrong ja Roman Schatz ovat Elixirin syksyn liikuntatähdet. He luulevat joutuvansa ”jälleen yhdelle pitkästyttävälle mökkilomalle”. Miten väärässä he ovatkaan.

Löhöilyloma paljastuukin vesiurheilun olympialajien tehokurssiksi. Päijänteen vesi tulee kaksikolle tutuksi päältä, alta, meloen, soutaen, sukellellen, suussa ja housuissa.

- Voin kertoa, että Päijänteen vesi ei maistu kovin hyvältä, Keke sanoo.
***

Olkaapa tarkkoina TV-ääressä, ruudussa saattaa vilahtaa joku tuttu...

Uudet silmät

Uusi kausi, uudet silmät. Eli yli 20 vuoden jälkeen näen ilman silmä- tai piilolinssejä, uskomatonta mutta totta! Tämän mahdollisti maanantaina Tampereen Mehiläisessä tehty FemtoLasik- taittovirheleikkaus. Sen enempää nyt tässä en mene leikkauksen yksityiskohtiin, mutta totean että hammaslääkärissä käynti on pahempi kokemus kuin FemtoLasik-leikkaus!

Tämän operaation takia olen siis vielä tämän viikon ”levossa”. Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus aloittaa harjoittelu kohti ensi kesän koitoksia. Päätavoitehan tulevalla kaudella on Unkarissa melottavat MM-kilpailut ja siellä meloa sen verran kovaa, että paikka Lontoon olympialaisiin varmistuisi. Harjoituskauden kuviot alkavat myös tässä pikku hiljaa varmistumaan, ensimmäiselle ulkomaanleirille lennän 12.11, silloin suuntana Florida.

Mutta nyt siis vielä muutama päivä lomaa. Sitten takaisin sorvin ääreen :)

Kausi päätökseen

Kilpailukausi 2010 melottiin osaltani päätökseen viime viikonloppuna Kaukajärvellä, kun miehistökanoottien Suomen mestaruudet ratkottiin. Vesisamoilijoiden naisten voittokulku nelikolla jatkuin tänäkin vuonna, olemme nyt olleet kolme vuotta peräkkäin voittamattomia nelosella!!! Hyvä me! Mestaruudet tulivat siis tänäkin vuonna 200, 500 ja 1000 metriltä. Kaksikoiden 5 000 metrillä taistelimme Pauliinan kanssa hyvin ensimmäiset 2,5 km, mutta sitten meidän ”sprintterityttöjen” oli annettava periksi Kangasalan hirmuille :) Maaliin tulimme toisena ja kaikkemme antaneena… Jälleen kerran kyllä sain todeta että 5 km ei todellakaan ole minun lempimatka ;)

Meillä oli nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa alla sekä seuramme uusi nelikko että kaksikko, joka molemmat olivat aivan mahtavia pelejä! Kaksikkohan oli samanlainen kuin mitä tulipalossa menetimme, mutta uusi nelikkomme on Nelon uusinta naistenmallia, joten muutos vanhoista nelosistamme tähän on uskomaton. Kiitos siis kaikille, jotka ovat ahertaneet ja auttaneet seuraamme kasaamaan uutta kalustoa viime helmikuisen tulipalon jälkeen!!! Me melojat todella arvostamme sitä, että saamme kilpailla hyvällä ja kilpailukykyisellä kalustolla! Tässä vielä kuva VeSan voittoisasta nelosesta (JenniS, Pauliina, JenniM ja Sara) uudessa kajakissa kisan jälkeen matkalla punitukseen:

Nyt siis kausi on tullut päätökseen. Kropassa ja mielessä on edelleen aika tyhjä olo, vaikka aika hyvin tässä olen jo saanut MM-kisat nollattua ja uuden kauden suunnittelu on jo tiukasti käynnissä. Pidän tässä nyt pari viikkoa ”lomaa” harjoittelusta. 

Tällä viikolla olen kuitenkin ollut kiireinen melonnan parissa, kuitenkin vähän erilaisella ja hyvin mukavalla tavalla. Tiistaina olin kuvaamassa tv-ohjelmaa, jossa olin opastamassa melontaa. On aina mukava päästä kertomaan melonnasta ja toisaalta päästä seuraamaan kuinka tv-ohjelmia tehdään. Keskiviikkoni ja torstaini kuluvat Lahdessa nuorten melontaohjaaja –kurssilla. Vaikka olen melonut 21 vuotta, on todella mielenkiintoista saada vähän laajempaa perspektiiviä melontaan. Eilenkin siis innolla opettelin retkikanootissa ylä- ja alatukia sekä melaperäsimiä :)

Huh huh!

Huh, en tiedä mistä aloittaisin tämän postauksen. Niin paljon tässä on ehtinyt viimeisen viikon aikana tapahtumaan. Ja valitettavasti uutiset eivät ole mitenkään iloisia.

No ensinnäkin MM-kisat eivät menneet osaltani yhtään sillä tavoin kuin olin toivonut ja mihin vielä viikko sitten uskoin. En jaksa vielä alkaa analysoimaan syvällisemmin mikä meni pieleen, totean vain että tulokseksi jäi 15. sija K1 500 metrillä ja 16. sija K1 200 metrillä. Ei siis jäänyt paljoa kerrottavaa tulosten valossa tuleville sukupolville. Kajakkiani ja melaani en kuitenkaan ole vielä myymässä, tästä on vain nyt jatkettava matkaa eteenpäin… Tiedän, että olin tällä kaudella paremmassa ja nopeammassa kunnossa kuin ikinä, valitettavasti vain tulokset MM-kisoissa eivät sitä kerro. Mutta se siitä tällä erää, piste.

Olin sunnuntaina kisojen jälkeen todella väsynyt, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olin todella iloinen, että minulla oli lento varattuna sunnuntai-illalle. En ollut todellakaan juhlatuulella, halusin vain päästä kotiin ja mahdollisimman nopeasti. No eihän tämäkään sitten mennyt suunnitelmien mukaan, vaan jäin jumiin Varsovaan. Loppujen lopuksi kotimatkani venyi yli 14 tuntia pidemmäksi kuin suunnitelmissa oli ja vietin yön Varsovassa yksin lentokenttähotellissa…

Ja maanantai aamuna heräsin Varsovassa huonoihin uutisiin: ruotsalaisten traileri, jossa myös minun kisakajakkini ja 7 muuta suomalaiskajakkia tekivät matkaa kisoista kohti Pohjolaa, oli olut pahassa kolarissa Saksassa moottoritiellä. Onneksi vakavilta henkilövahingoilta säästyttiin, autokuskimme Gunnar oli selvinnyt kolarista naarmuilla. Mutta kaikki kajakit trailerissa ovat enemmän ja vähemmän rikki. Tämä kuva onnettomuuspaikalta ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuvan lähde

Meidän suomalaisten kajakit oli pakattuna tuonne trailerin takaosaan, joten aika palasina ne taitavat olla ainakin kuvan perusteella. Onnetomuus oli alkanut siitä, että joku oli ajanut trailerin perään moottoritiellä ja traileri oli katkennut. Loppujen lopuksi neljä autoa törmäsi vielä traileriin sen jälkeen. Mutta onni onnetomuudessa olis siis, että vakavilta henkilövahingoilta vältytiin. Ruotsinkielentaitoiset voivat lukea Ruotsin kanoottiliiton tiedotteen asiasta. Tällä kaudella näitä kalustotappioita on ollut ihan riittävästi. Ensin tulipalo helmikuussa ja nyt tämä kolari. Tuossa trailerissa oli myös kaksi Vesisamoilijoiden uutta kajakkia, jotka oli siis hankittu tulipalossa tuhoutuneiden tilalle.

Mutta kausi jatkuu vielä esni viikonloppuna kaikesta huolimatta. Silloina suunta on Kaukajärvelle, meillä on siellä puolustettavana neljä SM-kultaa seuratovereideni kanssa. Viikonloppuna melotaan siis SM osa 2, eli kisoissa ratkotaan mestaruuden neliköiden 200, 500 ja 1000 metrillä sekä kaksikoiden 5000 metrillä. Go VeSa go! 

MM-joukkue

Nyt on melontajoukkue ratamelonnan MM-kisoihin valittu. Eilen siis vedimme vielä Joutjärvellä viimeiset testivedot, joiden perusteella lopulliset valinnat tehtiin. 500 metrillä kävimme Annen kanssa tiukan kisan. Maalissa eroa oli minun eduksi metrin verran ja se hän riitti hyvin, kun ainoastaan voitosta eilen taisteltiin. Kelot pysähtyivät aikaan 1.51, joka oli myös hienoa asia. On aina mukava meloa kovaa…  Olenkin todella tyytyväinen, että pääsen edustamaan Suomea molemmilla naisten yksiköiden olympiamatkoilla tänäkin vuonna MM-tasolla.

Ja tässä vielä kokonaisuudessaan joukkue MM-kisoihin:

Naiset

Jenni Mikkonen K1 200 & K1 500m

Anne Rikala K1 1000m & K1 5000m

Miehet

Kimmo Latvamäki K1 200m

Joukkueenjohtaja Panu Kanniainen

Kisoihin lähtee myös Suomelta ensimmäistä kertaa paramelontajoukkue, jonka joukkueenjohtajaksi Kalle lähtee. Melontaa ollaan viemässä paralympialajiksi Rio de Janeiron paralympiakisoihin, joten onkin hienoa, että Suomestakin saadaan joukkue liikkeelle jo tänä vuonna. Meillä on kaksi edustajaa paramelonnassa, Henry Manni ja Aleksi Kirjonen.

Kisajärjestäjien sivuilta taas löytyy lisätietoa kisoista. 

Valmiina?

H-hetki lähestyy

Viikon päästä ovat MM-kisat käynnissä. Tämän kauden huipentuma on siis jo aivan nurkan takana! Ja sen alkaa tuntemaan omassa kropassakin – enää en pysty sulkemaan jännitystä pois ja toisaalta vesillä alkaa pikku hiljaa myös herkkyyskin löytymään. Nämä viimeiset viikot ovat kyllä aina aikamoisia piinaviikkoja. Innolla ja vähän jännitykselläkin odottaa sitä hetkeä, kun herkistely alkaa puremaan. Ja mahassa perhoset alkavat lentelemään sellaista vauhtia, että väillä miettii onko tässä jännittämisessä mitään järkeä?!? Mutta on tämä silti mahtava tunne, tätä vartenhan jälleen kerran on koko vuosi treenattu!

Oma kisaohjelmani pitää varmuudella sisällään yksikön 200 metriä. Ensi lauantaina melomme vielä Lahdessa Joutjärvellä 500 metrin testivedon, jonka perusteella edustaja 500 metrille valitaan. Päämatkakseni on siis tämän valinta-aikataulun takia noussut 200 metriä, jonka varmuudella pääsen kisaamaan MM-kisoissa. Jos minut valitaan 500 metrille, menen totta kai radalle tekemään parhaani ja toivon myös tältä matkalta hyvää menestystä. Mutta harjoitteluni on tähdätty SM-kisojen jälkeen 200 metrille. Mutta lauantain jälkeen tiedän varmuudella, miten kisaohjelmani rakentuu. Joka tapauksessa ensi tiistaina lennän paikan päälle ja sitten se on menoa!

90:s SM-mitali

Viikonlopun SM-kisat kisattiin helteisissä olosuhteissa Lahdessa. Enpä muista, että olisin ikinä Suomessa kisannut niin kuumassa kelissä. Nestetasapainoon ja kropan viilentämiseen piti todenteolla kiinnittää huomiota kisapäivinä. Uimassa tulikin siis käytyä lukemattomia kertoja.

Sunnuntaina kaulaani pujotettiin palkintojenjaossa urani 90:s SM-mitali. 100 mitalin rajapyykki siis jo häämöttää… Viikonlopun kokonaissaldoksi tuli kaksi kultaa ja MM-kisalippu ainakin 200 metrille. MM-karsintamme vähän ”läsähti” Annen sairastuttua ja hänen jättäessään kisat väliin.

Kisojen tulokset löytyvät Vesisamoilijoiden nettisivuilta ja täältä löytyy Etelä-Suomen Sanomien juttu sunnuntain kisasta. 

Eilen pidin ansaitun lepopäivän ja ehdin hetkeksi ”lomailemaan” mökille. Olipa mukavaa vain uida, löhöillä ja syödä hyvin. Tänään aamulla ajoin jo tänne Lohjalle Kisakallioon, jossa olen mukana Kanoottiliiton nuorisoleirillä. Meitä on täällä lähes 50 eri-ikäistä melojaa treenailemassa ja nauttimassa Suomen kesästä. Onkin taas mukava päästä treenailemaan porukassa ja vauhdikkaat junioripoikamme antavat minulle tiukkaa vastusta treeneissä. Viihdyn täällä perjantaihin saakka ja sitten suuntaan Kööpenhaminaan treenaamaan hyvän ystäväni Henrietten kanssa. Tiukka valmistautuminen kohti kauden pääkisoja, elokuun puolessa välissä melottavia Poznanin MM-kisoja kohti on siis alkanut!

SM 2010

Ensi viikonloppuna melotaan Lahdessa kotistadionnillani ratamelonnan SM-kisat. Omassa kilpailuohjelmassani on yksiköllä 200 ja 500 metriä. SM-kisat toimivat tänä vuonna MM-karsintana, joten pelissä on viikonlopun aikana paljon.

Lähtölistat löytyvät Vesisamoilijoiden sivuilta. 

EM 9.

EM-kisat tuli siis kisattua viime viikonloppuna Espanjan Trasonassa. Lähdin kisoihin aika luottavaisin mielin ja toivoin, että vauhtini riittäisi finaalin tuloslistalla mahdollisimman korkealle. No, lopputuloksena oli 9. sija. Tuloksena tuo ei minua tyydytä, mutta viikonlopun aikana kaikki ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Juhannuksena alkanut flunssa ei sitten luovuttanutkaan otettaan Espanjassa ja itse asiassa olotilani huononi aika lailla viikonlopun aikana. Lauantaina meloin alku- ja välierät todella tukkoisena ja kipeän oloisena. Lauantai-iltana konsultoin pikaisesti lääkärini kanssa ja päätin aloittaa antibioottikuurin, jotta tulehdus saataisiin poskionteloista karkotettua. Antibiootit ovatkin tehonneet nyt alkuviikosta hyvin ja räkä on alkanut irtoamaan.

Mutta kilpailukunnossa en todellakaan viikonloppuna ollut. 200 metrillä erot ovat todella pieniä ja taso on niin kova, että jos ei ole ihan herkimmässä kunnossa niin yhtä äkkiä sitä vauhdista puuttuu se ratkaiseva sekunti. Mutta joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että sain puskettua itseni sinne finaaliin puolikuntoisenakin.

EM-kisat

Kesä on edennyt jo niin pitkälle, että tänä viikonloppuna kilpaillaan kauden ensimmäiset arvokilpailut, EM-kisat (MM-kisathan ovat sitten ohjelmassa elokuun puolessa välissä). Itse lennän kisapaikalle Espanjan Trasonaan huomenna. Kisaan siis yksiköllä 200 metriä. Kisaohjelma menee niin, että lauantaina iltapäivällä kilpaillaan 200 metrin alku- ja välierät ja sunnuntai aamuna finaalit. Sunnuntai iltana lennän vielä sitten takasin Suomeen. Kisajärjestäjien sivuilta voi taas lueskella lähtölistoja ja tuloksia. Ja Eurosport näyttää kisoista oikein live kuvaa lauantaina ja sunnuntaina.

Kisoihin lähden aika luottavaisin mielin, vaikka tämä ihan loppuvalmistuminen ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sunnuntaina aamulla heräsin kurkkukipuun ja tässä alkuviikko on mennytkin sitten kesäflunssan kourissa. Eilen ja tänään olen tuntenut oloni jo kropassani terveeksi, mutta räkää vielä on sen verran limakalvoilla, että olen edelleen ottanut ihan levon kannalta nämä päivät. Onneksi tässä on vielä aikaa ennen lauantain starttia saada itsensä iskuun. Eipä ainakaan treenijumi paina kisoissa päälle :)

Myytävänä

PÄIVITETTY 9.9.2011

Kajakki myytävänä!

K1 Nelo Vanquish III M SCS kilpakajakki 
Väri valkoinen, siniset aukon reunat. Valmistettu kesällä 2011.
Kajakki on kuin uusi, melottu ainoastaan tänä kesänä EM- ja MM-kisat! Mukaan tulee sekä kajakkipussi että lisäpainot. Kajakki vapautuu lokakuussa. HINTA 2600 eur 

Turbo kilpamela säätövarrella (pituus 215-220cm)
Soveltuu junioripojille, vahvoille naismelojille, retkimelontaan. Turbo on tunnetusti kestävä mela, ei säikähdä pikku iskuista ja kolhuista! Mela käyttämätön, ollut varamelana.
HINTA 300 eur

Saksan kisan jälkitunnelmat

Maailman cup 2010 tuli päätökseen kaksi viikkoa sitten Saksan osakilpailun jälkeen. Saksasta saaliiksi tuli 5. sija 200 metrillä ja 12. sija 500 metrillä. Sijoitusten suhteen kisat menivät ihan kohtuullisesti, mutta suorituksina vedot eivät todellakaan olleet sitä mitä toivoin.

Perjantaina siis kilpailtiin 200 metrillä. Päivä oli todella pitkä, kun aamulla alkuerä melottiin yhdeksän aikoihin ja illalla finaali oli vasta seitsemän jälkeen. Finaalin vetoni oli muuten vauhdikas, mutta jälleen kerran mokasin startissa. Ja tällä kertaa todella pahasti! Jäin istumaan aivan paikoilleni startissa, kun en kuullut lähettäjän lähtökomentoa!!! Sain matkan aikana onneksi sen verran hyvin vauhtia päälle, että lopulta olin siis 5… Onneksi olin kuitenkin tälläkin kertaa nopeampi suomalainen radalla ja samalla varmistin EM-kisalipun 200 metrille.

Sunnuntaina, kun kilpailtiin 500 metrillä, en tuntenut oloani kovinkaan hyväksi. Koko päivän minulla oli vaikeuksia hengittää ja tunsin oloni jotenkin voimattomaksi. Annoin jopa ehkä liikaa oman olotilani vaikuttaa taistelutahtooni ja tällä kertaa A-finaalipaikka jäi haaveeksi. Ja valitettavasti B-finaalissa olin 0,4 sekuntia Annea hitaampi. Kilpailun jälkeen ratajaosto päätti valita Annen edustamaan Suomea EM-kisoihin, vaikka keskinäiset kohtaamisemme maailman cupissa tänä vuonna olivat 1-1.

Saksan kisan jälkeen pidin muutaman päivän vapaata ja keräilin voimia uutta harjoitusjaksoa varten. Viime viikolla olin harjoittelemassa neljä päivää Kisakalliossa junioreiden kanssa. Leiri oli onnistunut ja junnu pokamme tarjosivat mulle hyvää vastusta treeneissä! Ja reilun viikon päästä jo matkaankin EM-kisoihin, joissa siis melon yksiköllä 200 metriä.

Ja sitten Saksaan!

Tervehdys Budapestin lentokentältä!

Kahden päivän minileirini viime viikonlopun kisapaikalla Szegedissä on päättynyt ja tänään aamulla ajoin Szegedistä Budapestiin vuokra-autollani. Eilen illalla treenin jälkeen pakkasin kajakkini ruotsalaisten traileriin, joka lähti tänään aamulla aikaisin maanteitse kohti Saksaa ja Duisburgia. Huomenna trailerin ja kajakkien pitäisi olla aamupäivästä sitten Duisburgissa. Minä sen sijaan tällä hetkellä odotan lentoani Düsseldorfiin, josta siirryn sitten kisajärjestäjien kyydillä Duisburgiin.

Duisburgissa kisaan edelleen yksiköllä 200 ja 500 metriä. Kisaohjelma menee tällä kertaa niin, että perjantaina melotaan läpi koko 200 metrin kisaohjelma, eli alku- ja välierät sekä finaalit. Lauantaina minulla on välipäivä ja sunnuntaina ohjelmassa on 500 metriä (alku- ja välierät sekä finaalit). Sunnuntai-iltana lennän sitten vielä kisojen jälkeen Suomeen tältä Keski-Euroopan tourneeltani.

Kisajärjestäjien sivut löytyvät täältä ja sitä kautta voi taas lueskella tuloksia. Myös kansainvälisen kanoottiliiton sivuilla kannattaa vierailla ja käydä lukemassa kisaraportteja ja katsomassa videoita kisoista. 

Nyt taas kaikki peukut pystyyn, että viime viikonloppuiset sijoitukset vähän vielä kohenesisivat Saksassa!

Unkarin MC-kisa kisattu

Unkarin maailman cup –viikonloppu on nyt takana. Lopullisissa tuloksissa olin 200 metrillä 5. ja 500 metrillä 9. Olen tyytyväinen viikonlopun saldoon, pääsinhän molemmilla naisten yksikön olympiamatkoilla A-finaaliin. Eiliset finaalivedot olivat ihan ok. 500 metrillä tein hyvän oman suorituksen, tällä kertaa kuitenkin finaalissa muut menivät kovempaa. Eroa kärkeen tuli 2,9 sekuntia eli ei ihan mitään mahdotonta, kun ottaa huomioon, että paikalla olivat maailman huippumelojat.

200 metrin A-finaalin meloimme todella kovaan vastatuuleen, oma aikani oli yli 47 sekuntia, kun lauantain välierissä melottiin alle 42 sekuntiin! Finaalissa valitettavasti vähän myöhästyin startissa ja menetin siinä arvokkaita sekunnin kymmenyksiä. Mutta sijoituksena 5. sija kyllä tyydytti, vaikka ainahan sitä toivoo vähän parempaa. Onneksi heti ensi viikonloppuna voin kohennella sijoituksiani, kun maailman cup jatkuu Saksassa Duisburgissa tourneen viimeisellä osakilpailulla.

Minä vietän nyt tämän alkuviikon täällä Unkarissa ja keskiviikkona lennän Saksaan, jossa kisat alkavat perjantaina. Kajakkini siirtyy ruotsalaisten trailerissa maanteitse keskiviikkona täältä Saksaan. Tänään maanantaina otan kevyesti ja palauttelen kroppaa kisarupeamasta, iltapäivällä käyn melomassa kevyen palauttavan harjoituksen. Huomenna käyn melomassa pari kertaa ja punttisalilla ja keskiviikon pyhitän matkustamiselle. Ja jo perjantaina Saksassa kisataan läpi koko 200 metrin kisaohjelma. 

Unkari maailman cup

Tervehdys Unkarista!

Tänä viikonloppuna kilpailen täällä Unkarissa kauden toisessa maailman cupin osakilpailussa. Ohjelmassani on yksiköllä sekä 200 ja 500 metria. Tuloksia voi lukea täältä.

Tänään ensimmäisenä kilpailupäivänä kisasin 500 metrin alku- ja välieran.  Olin omassa välierässani 3., joten kisaan sunnuntaina A-finaalissa! Huomenna lauantaina ohjelmassa on 200 metrin alku- ja välierat. Peukut siis pystyyn, että huomennakin raivaan itseni sunnuntaina melottavaan 200 metrin A-finaaliin!

Vichy maailman cup

Tsadaa. Tämän vuoden väri on siis jotain turkoosin ja vihreän sekoitusta. Eli siis tänä kesänä kilpailen kansainvälisissä kisoissa tuon värisellä menopelillä. Kajakkini kulkee kanoottivalmistajani trailerissa koko kesän kisasta toiseen ja syksyllä tuon sen sitten Suomeen. En ole ihan varma pidänkö tästä tämän vuotisesta väristä, mitäs mieltä te arvoisat blogin lukijat olette?

Mutta siis viikonloppuna pääsin korkkaamaan melontapelini radalla Vichyn maailman cupin osakilpailussa. Viikonlopun saldoksi tuli kaksi B-finaalisijoitusta. 200 metrillä voitin B-finaalin ja 500 metrillä olin toinen. Eli lopuliset sijoitukset olivat siis 10. ja 11. Ihan kohtuullinen aloitus siis kaudelle, varsinkin kun molemmat finaalivedot olivat jo parempaa melontaa kuin alku- ja välierissä. Se jäi vähän harmittamaan, että en onnistunut välierävedoissa, enkä siis päässyt kilpailemaan A-finaaleihin. Uskon, että noilla B-finaali suorituksillani olisin ollut ihan kilpailukykyinen myös A-finaaliessa. Mutta jälkikäteen on turha jossitella...

Mikä sitten tänä viikonloppuna piti minut vielä ulkona A-finaaleista? 500 metrillä B-finaalissa meloin todella hyvin ensimmäiset 300 metriä ja johdin kisaa. Viimeiset 200 metriä, kun melotaan maitohappojen kanssa, on vielä vähän keskeneräistä ja väkinäistä. Hapot saavat vielä siis minusta yliotteen, mutta kun niiden kanssa tässä tulevina viikkoina oikein kunnolla aloitetaan harjoittelemaan, niin eiköhän seuraavassa kisassa jo minulla ole yliote hapoista. 200 metrillä matkavauhtini ei eroa juurikaan tämän hetken nopeimmista tytöistä, mutta starttini on vielä sen verran talviterässä, että annan siinä aivan liikaa tasoitusta muille. Mutta tätäkin voidaan harjoitella, joten sen suhteen ei mitään huolta ole.

Viikonlopun tavoitteena oli siis saada kilpailukausi käyntiin ja saada kovia kisavetoja, sekä tsekata ensi vuoden MM-kisarata. Ensi vuonna siis täällä Vichyssä ratkotaan maailmanmestaruudet ja jaetaan suurin osa Lontoon olympiapaikoista. Aika moni muukin maajoukkue oli tullut katsastamaan kisapaikan ja paikalla olikin yli 40 maata ja lähes kaikki huippumelojat. Ja hyvä, että me kaikki olimme täällä, koska melontapaikkana tämä Vichy ei ole todellaakaan sitä, mitä urheiljat tällä tasoilla vaativat. Melontapaikka on joessa, jossa nyt virtasi joinakin päivinä todella voimakkaasti. Virran takia täällä melottiinkin ihan järjettömän kovaa ja kukaan ei voi tietää virtaako joki tasaisesti vai ovatko toiset radat nopeampia kuin toiset!? Virta toi myös mukanaan todella paljon roskaa radalle, esimerkiksi 500 metrin välierässäni jouduni kiertämään kaksi yli metrin mittaista puunoksaa, jotka olivat keskellä rataani. Ja kaiken huipuksi täällä on pystysuorat betoniseinät, josta kaikki aallot heijastuvat takaisin. Joten kun viikonlopun aikana yli 400 melojaa ja kaikki tuomariveneet olivat altaassa, niin aika moinen slalom-rata meillä täällä oli. Ja MM-kisoissa urheilijoita on paikalla lähes kolminkertainen määrä... Lauantaina täällä pidettiinkin kokous, jossa meidän urheilijoiden edustajat luovuttivat kansainväliselle kanoottiliitolle urheilijoiden allekirjoittaman mielipiteen paikan soveltuvuudesta olympiakarsintaradaksi. Katsotaan siis mitä tuleman pitää, mutta onneksi siis tulin paikalle katsomaan, minkälainen paikka on, eikä tarvitse vain olla huhupuheiden varassa.

Mutta summa summarum, kisakausi 2010 on nyt siis avattu! Ja innolla jo odotan kolmen viikon päästä kisattavaa Unkarin maailman cup -osakilpailua. Mutta huomenna koitan päästä Suomeen ja toivon, että en jää mihinkään jumiin tuhkapilven takia.

Adios Sevilla - nokka kohti Vichyä!

Tämän kauden Sevillan leirit alkavat pikku hiljaa tulemaan päätökseensä. Tänään pakkaan laukkuni ja melani ja huomenna lennän Ranskaan. Vaikka siirtymän Etelä-Espanjasta Ranskaan ei kovin kummoinen pitäisi olla, saan kulutettua siihen koko huomisen päivän. Aamulla menen junalla alkajaisiksi Malagaan, josta lennään Lontoon kautta Lyoniin ja sieltä matka jatkuu vielä bussilla Vichyyn. Huh!

Nämä viimeiset päivät täällä Sevillassa ovat olleet vähän tyhjäkäyntiä harjoittelun suhteen. Viikonloppuna tein viimeisen kovan harjoituksen ennen tulevia kisoja. Ohjelmassa oli 8x300 metriä kovaa. Sain hyvin irti harjoituksesta, joten treeni varmasti aukaisi paikkoja hyvin kisaa varten. Tähän alkuviikkoon mulla oli vielä suunnitelmissa vetää kisaharjoitus, mutta sunnuntaina alaselkäni meni sen verran jumiin, että päätimme ottaa nyt alkuviikon todella kevyesti. Eilen maanataina sain selkään hierontaa, joka auttoikin todella paljon.

Perjantaina siis pamahtaa Vichyssä. Kilpailen kisoissa sekä yksikön 200 ja 500 metriä. Täältä löytyvät kisajärjestöjien sivut, joiden kautta toivottavasti kisoja pääseen seuraamaan.

Viikon päästä pamahtaa!

Viikon päästä on siis kisakauteni pamahtanut käyntiin, kun ensi viikolla perjantaista sunnuntaihin kilpailen Ranskassa ensimmäisessä maailman cupin -osakilpailussa. Pikku hiljaa alkaa jo mahanpohjaa kutittamaan koska kauden ensimmäisessä kisassa on aina oman jännityksensä.

Täällä Sevillassa tämä viikko on mennyt helteisissä merkeissä, kun päivittäin lämpömittari on kohonnut +30 asteeseen. Lihakset kyllä kiittävät lämmöstä, en siis todellakaan valita kuumuutta. Treeniviikko on pitänyt sisällänsä vauhteja laidasta laitaan, mutta erityisesti viikon aikana olen keskittynyt parantamaan starttiani, joka on ollut vielä hieman "talviterässä". Eilen tein kauden ensimmäisen kisaharjoituksen, jossa vedin täysivaihtiset 500 ja 200 metriä. 500 metrillä kello pysähtyi aikaan 1.57 ja 200 metrillä 0.44. Harjoitusvaiheen huomioon ottaen olin kohtuullisen tyytyväinen testitulokseeni. Ja ensi maanantaina minulla on mahdollisuus parantaa aikoja, kun teen vielä toisen samanlaisen kisaharjoituksen. Huomenna vappua juhlistan anaerobisella harjoituksella 8x300 metriä. Eli työntäyteistä vappua siis juhlistetaan harjoitusten merkeissä Sevillassa. Hauskaa vappua kaikille!

Sevilla osa 3

Tervehdys Sevillasta!

Alkuviikosta en ollut ollenkaan varma, että pääsenkö kijoittamaan yllä olevaa lausetta enään tänä keväänä tänne blogiin. Tuhkapilvi pysytteli sen verran tiiviisti Suomen päällä! Mutta täällä sitä nyt ollaan! Kaiken kaikkiaan matka tänne sujui joutuisasti, kylläkin aika moisen kiireen saattelemana.

Jo keskiviikkona toivon kipinä heräsi lentomatkustamisen suhteen ja pakkasin tavarat valmiiksi. Ja kun torstaina puolen päivän aikaan tuli tieto, että Helsinki-Vantaa avataan klo 15.00, alkoi lentojen metsästys. Olin tiedon tullessa punttisalilla ja painot kyllä tippuivat samantien käsistä ja kiiruhdin suihkuun. Puoli kahdelta käänsimme Oonan kanssa auton keulan kohti Hesaa ja lähdimme kiireellä ajamaan tavoitteena ehtiä Air Finlandin Malagan koneeseen. Lentokentältä saimme ostettua liput koneeseen ja vielä kun jopa mahduimme lennolle, niin puoli kuuden aikaan istuimme helpottuneina koneessa. Malagassa saimme varmasti kentän viimeisien vuokra-auton vuokrattua ja suuntasimme sillä kohti Sevillaa. Navigaattorit olivat loppu, mutta Kalle lähetti meille tekstiviestillä ajo-ohjeet. Ilman suurempia mutkia löysimme perille, vaikka en olekaan ikinä aikaisemmin autoillut Espanjan teillä. Puoli kahdelta painoimme päämme hotellin tyynyihin.

Eli täällä sitä nyt sitten ollaan. Mulle tämä on tämän kauden kolmas leiri täällä Sevillassa. Tällä kertaa viihdyn täällä vajaan kaksi viikkoa. Keskiviikkona 5.5 lennän Ranskaan ensimmäiseen maailman cupin osakilpailuun. Eli kahden viikon päästä sitä on jo kisakausi avattu!

Voihan tuhka!

Aina kaikki ei mene tässä maailmassa suunnitelmien mukaan. Jos islantilainen tulivuori, jonka nimeä en edes yritä tähän kirjoittaa, ei olisi viime viikolla päättänyt alkaa purkautumaan, laskeutuisin näillä hetkillä Espanjan Sevillaan. Mutta sen sijaan istun Tampereella keittiön pöydän ääressä päivitämässä blogiani. Jos sen sijaan tulivuori olisi alkanut purkautua päivää aiemmin kuin se nyt alkoi, olisin todennäköisesti jumissa jossain päin maailmaa. Eli olen iloinen siitä, että ehdin kotiin ennen tätä kaaosta - mukavampi täällä on odotella ja tarkastella tilanteen kehittymistä. Esimerkiksi treenikaverini Henriette on edelleen jumissa Atlantassa, he lentävät ehkä huomenna Barcelonaan ja sieltä ajavat autoilla Tanskaan. Eli aika pitkä kotimatka on ollut heilläkin.

No, mutta tilanteelle ei nyt voi mitään. Päätimme valmentajani kanssa vielä tarkkailla tilannetta muutaman päivän ja sitten päättää mitä tehdään. Vaihtoehtona on ottaa auto ja ajaa jonkin verran etelämmäksi lämpimämpien kelien toivossa. Toivon, että tilanne kuintenkin rauhoittusi tässä mahdollisimman pian, toukokuun alussahan mulla on edessä maailman cupin -kisareissu Etelä-Ranskaan, sinne ei autolla huvittaisi lähteä... Mutta katselen tilannetta nyt päivä kerrallaan ja koitan harjoitella täällä kotimaassa mahdollisimman hyvin ja normaalisti.

Tänään lähdinkin etsimään avovettä. Täällä Tampereella Hatanpäällä pääsee melomaan Pyhäjärvelle, mutta tuulisella säällä paikka on todella arvaamaton. Niinpä suuntasimme Kalle kanssa auton keulan kohti Pälkänettä ja Kostianvirtaa. Siellä olikin aivan sulaa 2 kilometriä suuntaansa. Joessa meloessa tuntuu myös turvallisemmalta kuin avoimella järvellä, aina on lähellä rantoja, eikä tuulikaan ota joelle niin pahasti. Eikä kokemus ollut niin jäätävä kuin etukäteen pelkäsin. Vaatetta saa kyllä kylmissä vesissä meloessa olla paljon päällä, kuten alla olevasta kuvasta näkee...

Ei tämä nyt ihan Sevillan veroinen paikka ole, mutta vettä kuitenkin :)

Kotimatka edessä

Terveisiä Orlandon lentokentältä!

Väsynyt, mutta onnellinen leiriläinen odottelee koneenlähtöä. Ensi yön vietän siis koneessa matkalla Orlandosta Frankfutiin ja huomenna sitten on vielä edessä etappi Frankfurtista Helsinkiin. Keskiviikkona illalla pitäisi sitten olla kotona. Kotona en kyllä ehdi liian kauaan olemaan, ensi maananataina lennän vielä Suomen kevättä pakoon Sevillaan. Sevillasta matka jatkuu sitten toukokuun alussa suoraan ensimmäiseen maailman cupin kisaan Ranskaa.

Mutta siis tämän vuotinen viiden viikon Floridan leiri on nyt takana. Florida oli myös tänänkin vuonna niin hyvä paikka, kun mitä viime vuodesta muistelin. Nautin todella täällä olosta ja aika kului todella nopeaan. Harjoituksellisesti olen erittäin tyytyväinen leiriin. Treenasin koko leirin Henrietten kanssa ja meillä kyllä homma toimi. Tsemppaamme toisiamme todella hyvin treeneissä ja suunnitelmissamme on ehdottomasti jatkossakin treenata yhdessä. Valmentajamme Martin ja Thor ovat myös aikanaan treenanneet paljon yhdessä oman aktiiviuransa aikana, joten on aika hauskaa, että nyt heidän valmennettavansa harjoittelevat myös yhdessä.

Mutta nyt on aika hypätä koneeseen!

Leiripäivä numero 28

Päivät täällä leirillä hurahtavat tosi nopeaan ja ovat työntäyteisiä. Tässä esimerkki, mitä tämä päivä eli leirin 28. päivä 6.4.2010 on pitänyt sisällään:

Herätyskello soi klo 7.15. Aamupalaksi nautin pikaisesti muroja ja lasillisen appelsiinimehua. Sen jälkeen kömmin takaisin sänkyyn vartiksi lukemaan kirjaa. Tällä hetkellä luvussa on Stieg Larssonin Millenium-trilogian viimeinen osa Pilvilinna joka romahti.

Klo 7.45 treenivaatteet päälle, juomapullon täyttö ja noin 500 metrin kävely melontapaikalle.

Klo 8.00 tapaamme kanoottien luona, nopeat kädenpyöritykset ja kuulumisten vaihdot ja vesille. Tänään ohjelmassa oli 4 x 3 x (3min/90sek + 70sek/20sek). Kolme minuutin vedot melottiin reipasta peruskestävyysvauhtia ja 70 sekunttiset kovaa. Kaiken kaikkiaan treeniin kului aikaa reilut puolitoista tuntia, matkaa taittui reilut 16 km.

Klo 10.00 olen takasin kämpillä. Otan nopean suihkun, suolavesi on saatava nopeasti iholta pois, ettei se ala kutiamaan. Sitten syön "toisen" aamulan: jugurttia ja mysliä sekä banaani.

Klo 10.20-11.00 juttelen Kallen kanssa Skypellä. Vaihdamme kuulumisia, aikaa menee tosi nopeaan jutellessa.

Klo 11.15 taas treenivaattee päälle, juomapullo täyteen, aurinkorasvaa iholle ja suunta kohti kajakkeja.

Klo 11.30 aloitamme päivän toisen treenin. Kiinnitämme vastukset eli narun, jossa roikkuu kolme harjoitusgolfpalloa, kajakkien ympärille. Alkuverkassa pallot ovat vielä kajakin kannella, mutta treenin alettua kaksi niistä laitetaan kajakin alle hidastamaan vauhtia. Vedämme vastuksella 3x500m kovaa. En tunne tänään oloani kovin vahvaksi vastuksen kanssa, joten saan todella taistella, että kajakkini liikkuisi eteenpäin. Kolmen vedon jälkeen otamme vastukset pois ja treeni jatkuu (toiset 3x500m). Loppuverkaksi melomme vielä 4 km peruskestävyysvauhdilla. Treeniin kului aikaa taas reilut puolitoista tuntia ja matkaa kertyi 14km. Treenin jälkeen pesen vielä kajakkini makealla vedellä.

Klo 13.30 olen jälleen takasin kämpillä. Taas suihkuun ja sitten lounas. Kämppäkaverini Oona ja Anne ovat valmistaneet riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen kaadun sänkyyn kirjani kanssa. Taidan lukemisen välissä vähän nukahtaakin. Iltapäivä kuluu siis lepäillessä, lukemalla ja netissä surffaillessa.

Klo 16.00 syön puolikkaan bagelin välipalaksi ja 16.45 on vuorossa tutut treeniinvalmistautumiskuviot.

Klo 17.00 tapaamme jälleen kajakeilla ja suuntaamme vesille. Ohjelmassa 2x1500m kovaa ja päälle 5 km peruskestävyysvauhdilla. Aikaa vesillä kuluu yhteensä 75 minuuttia ja matkaa taittuu 12,4 km. Päivän kokonaissaldoksi tuli 43 km ja 4 tuntia ja 25min treeniä vesillä. Treenin jälkeen vielä hieman parannamme Henrietten kanssa maailmaa eli juoruamme samalla kun pesemme kajakkeja. Kiitämme toisiamme jälleen kerran hyvästä treeniseurasta ja lupaamme vielä illaalla "treffata" skypessä ja sopia huomisen aikatauluista.

Klo 18.45 jälleen suihkuun (kolmas kerta siis tänään...) ja sitten päivälliselle viereiseen "lähiravintolaan". Olen todella väsynyt ja nälkäinen, joten tilaan sekä kana-wrapin että juustohampurilaisen. Tänään energiaa on kulunut vesillä, joten on aika tankata, että jaksaa taas huomenna treenata.

Klo 20.00 blogin päivitystä ja sivusilmällä telkan katselua. Iltavenyttelyt vielä odottavat.

Ja klo 22.00 tulee todennäköisesti nukkumatti hakemaan tämän työtön yöunille.

Ja huomenna taas edessä uusi treenipäivä.

Athlete Career Program

 

Kuvan lähde

Hei olen Jenni, 30 vuotta, enkä ole tehnyt päivääkään "oikeita" töitä (jos pois luetaan se yksi kesä, jolloin olin seuramme kioskissa jonkin aikaa töissä). Lontoon olympialaisten jälkeen olen 32v, eikä minulla edelleenkään ole työkokemusta. Toivottavasti taskussa on sentään valmis tai ainakin melkein valmis tutkinto. Mitä tulen tekemään urheilu-urani jälkeen? Olen tällä hetkellä unelma-ammatissani, mutta loppuelämääni en voi urheilla ammatikseni. Löydänkö vielä josksu sen toisen unelma-ammatin? Ammatin, jossa kenties voisin yhdistää urheilu-uraltani saaman kokemusken tutkintooni?

Näitä ajatuksia sitä välillä pyörii päässä. Vaikka nautin tällä hetkellä täysin siitä mitä nyt teen, enkä mistään hinnasta vaihtasi tätä pois, välillä sitä jo ajatukset "karkaavat" tulevaisuuteen. Ja usein tulee miettineeksi, miten tämän urheilu-uralla hankkiman kokemuksen voisi tulevaisuudessa hyödyntää. 

Athlete Career Program eli Huippu-urheilijoiden uraohjelma on Olympiakomitean ja Adecco Oy:n yhteistyöprojekti, jonka tarkoituksena on tukea urheilijoiden ja valmentajien työllistymistä ja urasuunnittelua. Olen ollut mukana tässä ohjelmassa viime vuonna, kun osallistuin uraseminaariin, joka on osa ohjelmaa. Uraseminaarissa kävimme läpi urasuunnitteluun ja työllistymiseen liittyviä asiota.

Viime syksynä olinn Kansainvälisen Olympiakomitean ja Adeccon Athlete Career Program -seminaarissa Lausannessa, jossa pidin puheenvuoron ja kerroin omia kokemuksiani uraohjelmasta. Tämän visiitin seurauksena Suomen uraohjelma pääsi mukaan Adeccon vuosikertomukseen 2009. Täältä pääset lukemaan ko. vuosikertomuksen. Jos ei koko vuosikertomusta halua lukea, niin suosittelen hyppäämään suoraan sivulle 69. Vuosikertokmuksessa käytetyt kuvat on otetu viime lokakuussa Kangasalan Vesaniemessä saksalaisen valokuvaajan toimesta. Kuvasimme kuvia kaksi päivää ja kuvausjälki on mielestäni todella hienoa.

Sataa sataa ropisee...

... mutta on se aurinkokin paistanut onneksi. Eilen täällä oli tornado-varoitus iltapäivällä. Lepopäivää siis vietimme telkan ääressä seuraten mihin suuntaan myrskyrintama menee ja mitä vauhtia. TV-ohjelmat oli keskeytetty ja livenä seurattiin eri kanavilla sateliittien avulla myrskyn etenemistä. Jännää. Tornado ei iskenyt, muutama salama kyllä iski todella lähelle ja osasta taloista meni sähköt ja telkkoja rikki. Onneksi suurempia vahinkoja ei kuitenkaan tullut. Tänään täällä on edelleen satanut ja tosi kostean kuuma ilma, onkohan lisää ukkosia tulossa?

Viime viikko oli harjoituksellisesti onnistunut. Melontakilometrejä kertyi 125, joten aikaa vesillä tuli vietettyä reilusti. Treenasin edelleen Henrietten kanssa ja meillä kyllä tiimi toimii. Lauantaina melomme jopa kaksi harjoitusta kaksikolla ja se kulki hyvin. Harmi ettemme kuitenkaan voi kisoissa vetää kaksikkoa. Vaikka kyllä jo suunnittelimme, että jos muuttaisin Tanskaan ja hakisin kansalaistuutta, ehkä sitten Rio de Janeiron kisoissa 2016 saisin jo edustaa Tanskaa (tämä oli kyllä täysin leikkimielistä huulen heittoa!).

Valmentajani Martin saapui tänne viime torstaina katsastaman miten hänen urheilijansa täällä pärjäävät. Martinin urheilijoista tällä hetkellä täällä paikalla minun lisäkseni on ruotsalaiset Anders Gustafsson (viime vuodelta 2x MM-hopeaa yksiköllä), Marcus Oscarsson (kaksinkertainen olympiavoittaja kaksikolla) ja Daniel Hemselius (alle 23-v maajoukkueesta). On ollut kiva nähdä Martinia pitkästä aikaa, viimeksi ollemme nähneet elokuussa MM-kisoissa Kanadassa. Vaikka olenkin nyt treenaillut siis pitkän aikaa ilman että valmentaja on ollut katsomassa, teknisesti melon ihan hyvin tällä hetkellä. Pientä hienosäätöähän on aina tehtävissä, mutta perusasiat tuntuvat ja näyttävät olevan kunnossa.

Viime viikonloppuna lauantaina treenien jälkeen olimme suomi-tytöt sekä Henriette ja Daniel Orlandossa ostoksilla ja ostosreissun päälle ajoimme Disney Downtowniin illalliselle. Sunnuntaina vielä ajoimme Martinin ja Danielin kanssa lounaalle Cocoa Beachille. Muten viikonloppu sujui voimia keräillessä tähän uuteen treeniviikkoon.

Ja vielä yksi kohokohta on kerrotava viime viikolta: näimme Henrietten kanssa alligaattorin vesillä kesken treenin! Hetken siinä ihmettelimme asiaa ja jatkoimme sen jälkeen treeniä. Täällä ei kukaan ole moneen vuoteen nähnyt alligaattoreita vesillä, mutta me "onnekkaat" nyt pääsimme sitten näkemään sen. Onneksi se oli aika pieni, varmaan noin metrin mittanen. Riittävän iso kuitenkin minun mittakaavan mukaan.

Mutta näihin tunnelmiin päätän tämänkertaisen raportin Floridasta. Innolla odotan mitä tämä uusi viikko tuo tullessaan...

Florida

Tervehdys Floridasta!

Kaikki on hyvin ja ennallaan Floridassa. Kun tulin tänne 1,5 viikkoa sitten, tuntui että juurihan täältä viime keväänä lähdin. Tänä vuonna olikin helpompi tulla tänne, kun tiesin mihin olin tulossa. Ja kaikki on ollut täällä niin hyvin, kuin muistelin asioiden täällä olevan.

Sää on ollut täälläkin suosittu puheenaihe. Floridassa on koettu yksi kaikkien aikojen kylmimmistä talvista ja lämpötilat ovat vieläkin olleet reilut 5 astetta alhaisemmat, kuin mitä tähän aikaan vuodesta pitäisi olla. No, minä en valita niin kauan kuin lämpötila pysyy yli +20 asteen. Perjantaina ja eilen lauantaina saimme jo kuitenkin nauttia helteestäkin ja täytyy myöntää, että olihan se mukavaa.

Leirivahvuudessamme tapahtui eilen mutos, kun vein vanhempani Orlandoon lentokentälle ja kotimatkalle. Vanhempani tulivat tänne mukanani ja he viettivät talvilomansa täällä seuranani. Paluukyytiin Orlandosta poimin eilen Oonan ja Annen. Tänä vuonna suomalaisleiri onkin siis 3 tytön vahvuinen. Huomenna tähän samaan asuntoon muutta meidän kanssa asumaan ruotsalainen Daniel ja torstaina valmentajani Martin saapuu Ruotsista seuraksemme. Martin on kuulemma hyvä kokki, toivottavasti pääsemme nauttimaan hänen tarjoiluistaan ;)

Tämän kuluneen viikon olen treenannut tanskalaisen Henrietten kanssa. Henriette onkin minulle tuttua treeniseuraa jo viime vuodelta. Harjoittelimme viime talvena jonkin verran yhdessä täällä  Floridassa ja kesällä olin pitkän viikonlopun Henrietten luona Kööpenhaminassa treenaamassa. Henriette on hallitseva maratonmelonnan maailmanmestari kaksikolla ja viime kesänä hän oli MM-kisoissa K1 500 metrillä 5. Eli vauhdikasta treeniseuraa on jälleen ollut tarjolla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja viikossa kertyikin noin 125 melontakilometriä. Teimme useita kovavauhtisia harjoituksia ja treenitiimimme tuntuu toimivan todella hyvin, tsemppaamme ja kiritämme toisiamme.

Tänään olen viettänyt todella rennon lepopäivän. Viime viikonloppuna olin vanhempieni kanssa shoppailemassa Orlandossa outleteissä ja kävimme SeaWordissä. Ja kun eilenkin ajoin Orlandoon ja takasin, oli tänään vain mukava olla. Pesin pyykkiä, kävin näyttämässä Oonalle ja Annelle vähän "kylää", kävimme kaupassa, kokkasin meille lihamakaroonilaatikkoa ja palautin yhden koulutehtävän. Huomenna meillä on vielä ohjelmassa kevyt päivä, menemme tekemään punttisalille lyhyen huoltavan treenin ja päälle menen uimaan. Tiistaina jatkamme sitten harjoittelua vesillä.

Opiskelua urheilun ehdoilla

Olen taas parin viime vuoden aikana yrittänyt viettää aikaa myös yliopistolla. Opintoni ovatkin edenneet ihan mukavasti, eikä enää ihan hirveästi ole tutkinnosta jäljellä: 10 kurssia, harjoittelu ja diplomityö. Olen aloittanut opinnot Tampereella teknillisellä yliopistolla syksyllä 2000, joten alkaahan sitä pikku hiljaa aika olla valmistuakin. Tavoitteenani on saada tutkinto valmiiksi ennen Lontoon olympialaisia, katsotaan miten tämän tavoitteen kanssa käy. Jonain päivänä olen siis tuotantotaloiden diplomi-insinööri, pääaineena teollisuustalous ja sivuaineina tuotantotekniikka sekä kestävä tuotanto.

Tällä viikolla ilmestyneestä Tampereen Teknillisen Yliopiston verkkolehdestä Rajapinnasta voi käydä lukemassa minun ja kolmiloikkaaja Aleksi Tammentien ajatuksia Opiskelusta urheilun ehdoilla. Käypä lukemassa!

Hei taas!

Huh, aika rientää. Helmikuu hurahti ohitse aivan hirvittävällä vauhdilla. Nyt on jo maaliskuu, vaikka mielestäni juuri olikin vasta tammikuun loppu. Mutta reilut kaksi viikkoa kestänyt Sevillan leiri meni niin vauhdilla, että koko helmikuukin meni samassa tohinassa. 

Sevillan leiri oli jälleen kerran onnistunut ja sain tehtyä paljon hyviä treenejä. Leirillä alkoi jo tuntumaan, että kajakissa alkaa olla jo jonkin verran vauhtiakin. Leirin toiseksi viimeisenä päivänä tulin valitettavasti kipeäksi, päälle iski aika kova flunssa. Näin ollen edellisessä postauksessa mainitsemani 10km veto-treeni jäi valitettavasti multa tekemättä! Alkuflunssaan osunut kotimatka vähän hidasti paranemisprosessiani ja ensimmäiset päivät kotona menivätkin tiiviisti nenäliinapaketin kanssa sohvalla. Ja myös leirin jälkeinen tentti meni multa tällä kertaa ohi, yksinkertaisesti siinä flunssassa oli turha yrittää keskittyä mihinkään muuhun kuin sohvalla makaamiseen ja digiboksin tyhjentämiseen. 

Onneksi selvisin flunssasta vajaassa viikossa, eikä flunssa levinnyt sen kummoisemmaksi taudiksi. Täällä kotosalla olenkin nyt sitten tehnyt ihan perusharjoittelua ja koittanut palautua sekä leiristä, että flunssasta. Viime viikolla pidin reilut 4 vuorokautta Suunnon-sykevyötä putkeen ja nyt tuo data, joka noilta päiviltä saatiin kasaan, analysoidaan Firstbeatin-ohjelmalla. Ohjelman avulla voidaan sykevälimittauksen avulla tutkia esimerkiksi harjoitusten kuormittavuutta ja kehon palautumista. Innolla odotan palautetta tuosta jaksosta, kiva saada "faktaa" omien tuntemusten lisäksi. Nämä leirien väliset jaksot kun ovat kehon palautumisen kannalta tärkeitä, leirille on turha lähteä liian väsyneenä. 

Ajatukseni ovat jo suunnattuna seuraavaan leiriin eli Floridaan, jonne lennän ensi viikolla 5 viikoksi treenaamaan. Viime vuotisen kokemuksen perusteella odotan innolla tuonne pääsyä. 

Hola amigos!

Aika on rientänyt täällä Sevillassa todella nopeasti. Kaksi viikkoa leiriä tulee huomenna täyteen ja torstaina onkin sitten taas kotimatka edessä. Vaikka aika on mennyt nopeaan, alkaa kropassa jälleen tuntua, että alla on kaksi kovaa treeniviikkoa. Aamulla sängystä noustessa tekisi mieli saman tien jäädä peiton alle piiloon ja viettää päivä sängyssä maaten :) Mutta treenit kutsuvat... Tämä olotila, jota voisi lähinnä kuvata fiiliksellä "kuin olisi rekan alle jäänyt", on karmea. Kaikki toiminnot on hankala suorittaa, kun lihaksia särkee - esimerkiksi hiustenpesu on vaativa urakka, kun ei millään jaksaisi pitää käsiä ylhäällä... Mutta toisaalta tämä olotila on ah niin ihana, tietää ainankin treenanneensa!

Olen treenaillut nyt tällä leirillä Espanjan maajoukkueen Bean kanssa, joka onkin ollut loistavaa treeniseuraa. Melomme tälä hetkellä aika samaa vauhtia, joten tiukkaa vääntöä on treeneissä ollut. Myös tässä vaiheessa, kun treeniväsymys alkaa painamaan, on todella hyvä olla treeniseuraa. Treenit ovat vaihdelleet laidasta laitaan aina pidemmistä peruskestävyyslenkeistä täysvauhtisiin lyhyisiin pyrähdyksiin. Esimerkiksi tänään aamulla meillä oli ohjelmassa nopeuskestävyysharjoitus 4x75m, 4x100m ja 4x125m ja keskiviikkona on tarkoitus vetää 10km 3minuutin vuorovedoilla niin kovaa kuin jaksetaan kymppi vetäistä.

Tässä siis pikaisia kuulumisia täältä. Nyt on aika taas palata tenttikirjojen ääreen. Perjantaina heti kotiin palattuani on minulla edessä tentti TTY:llä. Seuraavat, ja vuoden viimeiset kolme tenttiä, ovatkin sitten vasta toukokuussa.

Adios!

Huonoja uutisia!

Tervehdys taas Sevillasta!

Tulin tänne tiistaina treenailemaan reiluksi pariksi viikoksi. Kolme viikkoa kotona hurahti jälleen kerran vauhdilla. Sain onneksi tehtyä kaksi syksyltä rästiin jäännyttä tenttiä, joten nyt on kaikki syksyn opiskeluhommat klaarattu. Nyt keväällä teen vielä muutamia kursseja etäopiskeluna verkon kautta, mutta nyt pääpaino on ehdottomasti harjoittelussa.

Toivoin, että säidenhaltija olisi ollut vähän armollisempi pakkasten suhteen, jotta olisin voinut käydä mahdollisimman paljon hiihtämässä punttitreenien ja ergon lisäksi. Mutta sitkeästi pakkasia piteli melkeinpä koko kotona olon ajan, joten hiihdon sijaan tuli sitten tuijotettua uimahallin kaakeleita. Ei käy kyllä uimareitakaan kateeksi tuon lajivalinnan suhteen, ei ole maisemilla treenit pilattu ;)

Jos viimeksi blogissa iloitsin leiriltä kotiin tultuani iloisista uutisista, niin tälle leirille kyllä lähdin todella ikävien uutisten saattelemana. Tiistaiaamuna, kun olin matkalla lentokentälle sain kuulla, että seuramme vaja oli palanut täysin maan tasalle! Ja kaikki seuramme kaksikot, nelikot, harjoituskilpakanootit, melat, pelastuliivita jne. olivat siis tuhoutuneet. Minulla oli siellä vajassa yksi yksikkö ja kanootinkuljetuslaatikko, joka oli palvellut ansiokkaati sekä Ateenan ja Pekingin olympiakisareissuilla. Omia tavaroitani en sure, mutta tuota seuramme menetystä senkin edestä. Meillä onkin nyt iso työ edessa saada hankittua korvaavaa kalustoa ennen melontakauden alkua. Tässä muutamia linkkejä tapahtuman uutisointiin:

Joutjärven melontakeskus paloi osittain  (Vesisamoilijat)
Melontakeskuksen paviljonki paloi Lahdessa (ESS)
Jenni Mikkosen olympiakanootti tuhutui paviljongin palossa (ESS)

Iloisia uutisia

Home sweet home!

Kotimatka Sevillasta sujui mukavasti ja oli kiva tulla kotiin. Ja kotiintultua oli kiva lukea myös mukavia uutisia maanantailta. Maanantaina opetusministeri Stefan Wallin myönsi opetusministeriön urheilu-apurahat vuodelle 2010 ja ilokseni olen jälleen tänä vuonnakin suuren apurahan saajien joukossa. Olen saanut urheilu-apurahaa eli kansankielellä "urheilijapalkkaa" vuodesta 2005 lähtien ja tämän apurahan turvin olenkin voinut urheilla päätoimisesti. Isosta tuesta ja avusta on siis kyse!

Maanantaina järjestettiin myös urheilugaala. Omalle kohdalle kutsua kyseiseen tapahtumaan ei vielä ikinä ole tullut, mutta tilaisuudessa julkistettiin urheilutoimittajain liiton valinnat lajien parhaista vuonna 2009. Ja tällä kertaa urheilutoimittajat valitsivat minun parhaaksi melojaksi vuonna 2009. Kiva uutinen tämänkin.

Oliko se räntää???

Tämän kertainen Sevillan leiri alkaa olla pakkaamista ja huomisaamun viimeistä treeniä vaille pulkassa. Leiri on kyllä mennyt hyvin, kilometrejä ja hyviä treenejä on mahtunut paljon kuluneeseen kahteen viikkoon. En voi olla siis muuta kuin tyytyväinen tähän ehjään treenijaksoon, jonka täällä sain tehtyä.

Tänään täällä on kyllä ollut järjettömän kylmä! Aamutreenin tein räntä-raekuurosateessa sormet hileessä (taivaalta tulevasta tavarasta ei saanut ihan selvää, vesisade se ei kuintenkaan ollut... räntää ja rakeita sekaisin...). Tuli ihan koti-Suomen marraskuun treenikelit mieleen. Iltapäivällä tyydyimmekin treenaamaan sisätiloissa soutu- ja fillariergoilla.

Nyt kamat kassiin! Huomenna aamulla vielä edessä vauhtikestävyystreeni, ja sitten kotimatkalle Barcelonan ja Köpenhaminan kautta. Kotona pitäisi olla aikaisin tiistaiaamuna. Ja kolmen viikon päästä tänne Sevillaan takaisin...

Etelänleirillä auringossa

Moni varmaan kadehtii meitä urheilijoita, jotka voimme lähteä karkuun Suomen talvea "etelänleireille". Kadehtiminen on kyllä aika turhaa... Tänään aamulla mittari näytti täällä Etelä-Espanjassa +4, kun suuntasimme aamutreeniä tekemään vesille. Siihen päälle vielä vähän kylmää tuulta! Joten ei tämä mitään auringossa makoilua täällä todellakaan ole vaikka aurinko kylläkin paistaa. No sentään voi lohduttautua sillä, että kotona taitaa olla sen reilut 20 astetta kylmempää...

Tänään meillä oli ohjelmassa aamupäivällä reipasvauhtinen vauhtikestävyysharjoitus 4x (5min, 3min, 2min). Kasassa oli mukava treeniporukka kun minun, Annen ja Sofian lisäksi treenissä oli mukana kolme espanjalaista - Bea maajokkueesta, nuorempi paikallinen tyttö ja C-melojamies. Isolla porukalla on aina mukava treenata, koska silloin aina löytyy joku jonka kanssa meloa samaa vauhtia tai vaikka vähän "kisatakin". Nyt suuntaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi kuntopyörän selkään ja iltapäivän vietänkin sitten lepäillen. Kerään voimia siis viimeiseen leirirutistukseen, maanantaina iltapäivällä onkin sitten jo kotimatka edessä.

Hyvää viikonloppua kaikille aurinkoisesta - mutta kylmästä - Sevillasta!

Lepopäivä = pyykkipäivä

Sevillan leiri on saavuttanut puolimatkan ja sen kunniaksi vietän tänään lepopäivää. Lepopäivä tulikin jo ihan tarpeeseen, lihaksistossa alkoi jo tuntumaan ne 120 melontakilometriä, jotka viime viikolla Guadalquivir-joessa tuli melottua. Kun melonnan lisäksi tein vielä kolme punttitreeniä ja kolme treeniä kuntopyörällä, niin tänään olenkin sitten ansaitusti ottanut ihan kevyesti. Päivän pääprojektina on ollut pestä treenivaatteet - uusi treeniviikko on aina mukava aloittaa puhtailla vaatteilla :) Ja illalla on tarkoitus suunnata elokuviin, suunnitelmissa on mennä katsomaan Pientä säätöä.

Leirivahvuus lisääntyi täällä lauantaina, kun Anne ja Sofia Ruotsista saapuivat tänne myös treenailemaan. On tosin mukava päästä tekemään treenejä porukalla ja saada muutenkin seuraa. Muita melojia täällä ei tällä hetkellä sitten olekaan, ainoastaan iso lauma saksalaisia- ja brittisoutajia.

Adios!

Hyvää Uutta Vuotta 2010!

Uusi vuosi vaihtui omalta osaltani rauhallisissa merkeissä. Olin jo sen verran väsynyt viikon aikana tehdyistä treeneistä, että en jaksanut edes valvoa puolille öin! Kello 11, kun Suomessa vaihtui vuosi, annoi nukkumatille periksi ja korvatulpat korvissa kaaduin sänkyyn. Eipä rakettien pauke ainakaan minua siis häirinnyt ja aamulla olinkin sitten jo pirteänä taas treenaamassa :)

Uuden vuoden lupauksia en ole tänäkään vuonna tehnyt, olen niin huono niitä pitämään. Viime vuonna menin lupaamaan jossain haastattelussa, että imuroin enemmän. No, yhtä laiska imuroija olin viime vuonna kuin aina ennenkin, joten mitään lupauksia en ala siis tekemään (sori Kalle, saat siis jatkossakin heiluttaa meidän imuria...).

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille aurinkoisesta Sevillasta!