Vichy maailman cup

Tsadaa. Tämän vuoden väri on siis jotain turkoosin ja vihreän sekoitusta. Eli siis tänä kesänä kilpailen kansainvälisissä kisoissa tuon värisellä menopelillä. Kajakkini kulkee kanoottivalmistajani trailerissa koko kesän kisasta toiseen ja syksyllä tuon sen sitten Suomeen. En ole ihan varma pidänkö tästä tämän vuotisesta väristä, mitäs mieltä te arvoisat blogin lukijat olette?

Mutta siis viikonloppuna pääsin korkkaamaan melontapelini radalla Vichyn maailman cupin osakilpailussa. Viikonlopun saldoksi tuli kaksi B-finaalisijoitusta. 200 metrillä voitin B-finaalin ja 500 metrillä olin toinen. Eli lopuliset sijoitukset olivat siis 10. ja 11. Ihan kohtuullinen aloitus siis kaudelle, varsinkin kun molemmat finaalivedot olivat jo parempaa melontaa kuin alku- ja välierissä. Se jäi vähän harmittamaan, että en onnistunut välierävedoissa, enkä siis päässyt kilpailemaan A-finaaleihin. Uskon, että noilla B-finaali suorituksillani olisin ollut ihan kilpailukykyinen myös A-finaaliessa. Mutta jälkikäteen on turha jossitella...

Mikä sitten tänä viikonloppuna piti minut vielä ulkona A-finaaleista? 500 metrillä B-finaalissa meloin todella hyvin ensimmäiset 300 metriä ja johdin kisaa. Viimeiset 200 metriä, kun melotaan maitohappojen kanssa, on vielä vähän keskeneräistä ja väkinäistä. Hapot saavat vielä siis minusta yliotteen, mutta kun niiden kanssa tässä tulevina viikkoina oikein kunnolla aloitetaan harjoittelemaan, niin eiköhän seuraavassa kisassa jo minulla ole yliote hapoista. 200 metrillä matkavauhtini ei eroa juurikaan tämän hetken nopeimmista tytöistä, mutta starttini on vielä sen verran talviterässä, että annan siinä aivan liikaa tasoitusta muille. Mutta tätäkin voidaan harjoitella, joten sen suhteen ei mitään huolta ole.

Viikonlopun tavoitteena oli siis saada kilpailukausi käyntiin ja saada kovia kisavetoja, sekä tsekata ensi vuoden MM-kisarata. Ensi vuonna siis täällä Vichyssä ratkotaan maailmanmestaruudet ja jaetaan suurin osa Lontoon olympiapaikoista. Aika moni muukin maajoukkue oli tullut katsastamaan kisapaikan ja paikalla olikin yli 40 maata ja lähes kaikki huippumelojat. Ja hyvä, että me kaikki olimme täällä, koska melontapaikkana tämä Vichy ei ole todellaakaan sitä, mitä urheiljat tällä tasoilla vaativat. Melontapaikka on joessa, jossa nyt virtasi joinakin päivinä todella voimakkaasti. Virran takia täällä melottiinkin ihan järjettömän kovaa ja kukaan ei voi tietää virtaako joki tasaisesti vai ovatko toiset radat nopeampia kuin toiset!? Virta toi myös mukanaan todella paljon roskaa radalle, esimerkiksi 500 metrin välierässäni jouduni kiertämään kaksi yli metrin mittaista puunoksaa, jotka olivat keskellä rataani. Ja kaiken huipuksi täällä on pystysuorat betoniseinät, josta kaikki aallot heijastuvat takaisin. Joten kun viikonlopun aikana yli 400 melojaa ja kaikki tuomariveneet olivat altaassa, niin aika moinen slalom-rata meillä täällä oli. Ja MM-kisoissa urheilijoita on paikalla lähes kolminkertainen määrä... Lauantaina täällä pidettiinkin kokous, jossa meidän urheilijoiden edustajat luovuttivat kansainväliselle kanoottiliitolle urheilijoiden allekirjoittaman mielipiteen paikan soveltuvuudesta olympiakarsintaradaksi. Katsotaan siis mitä tuleman pitää, mutta onneksi siis tulin paikalle katsomaan, minkälainen paikka on, eikä tarvitse vain olla huhupuheiden varassa.

Mutta summa summarum, kisakausi 2010 on nyt siis avattu! Ja innolla jo odotan kolmen viikon päästä kisattavaa Unkarin maailman cup -osakilpailua. Mutta huomenna koitan päästä Suomeen ja toivon, että en jää mihinkään jumiin tuhkapilven takia.