Huh huh!

Huh, en tiedä mistä aloittaisin tämän postauksen. Niin paljon tässä on ehtinyt viimeisen viikon aikana tapahtumaan. Ja valitettavasti uutiset eivät ole mitenkään iloisia.

No ensinnäkin MM-kisat eivät menneet osaltani yhtään sillä tavoin kuin olin toivonut ja mihin vielä viikko sitten uskoin. En jaksa vielä alkaa analysoimaan syvällisemmin mikä meni pieleen, totean vain että tulokseksi jäi 15. sija K1 500 metrillä ja 16. sija K1 200 metrillä. Ei siis jäänyt paljoa kerrottavaa tulosten valossa tuleville sukupolville. Kajakkiani ja melaani en kuitenkaan ole vielä myymässä, tästä on vain nyt jatkettava matkaa eteenpäin… Tiedän, että olin tällä kaudella paremmassa ja nopeammassa kunnossa kuin ikinä, valitettavasti vain tulokset MM-kisoissa eivät sitä kerro. Mutta se siitä tällä erää, piste.

Olin sunnuntaina kisojen jälkeen todella väsynyt, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olin todella iloinen, että minulla oli lento varattuna sunnuntai-illalle. En ollut todellakaan juhlatuulella, halusin vain päästä kotiin ja mahdollisimman nopeasti. No eihän tämäkään sitten mennyt suunnitelmien mukaan, vaan jäin jumiin Varsovaan. Loppujen lopuksi kotimatkani venyi yli 14 tuntia pidemmäksi kuin suunnitelmissa oli ja vietin yön Varsovassa yksin lentokenttähotellissa…

Ja maanantai aamuna heräsin Varsovassa huonoihin uutisiin: ruotsalaisten traileri, jossa myös minun kisakajakkini ja 7 muuta suomalaiskajakkia tekivät matkaa kisoista kohti Pohjolaa, oli olut pahassa kolarissa Saksassa moottoritiellä. Onneksi vakavilta henkilövahingoilta säästyttiin, autokuskimme Gunnar oli selvinnyt kolarista naarmuilla. Mutta kaikki kajakit trailerissa ovat enemmän ja vähemmän rikki. Tämä kuva onnettomuuspaikalta ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuvan lähde

Meidän suomalaisten kajakit oli pakattuna tuonne trailerin takaosaan, joten aika palasina ne taitavat olla ainakin kuvan perusteella. Onnetomuus oli alkanut siitä, että joku oli ajanut trailerin perään moottoritiellä ja traileri oli katkennut. Loppujen lopuksi neljä autoa törmäsi vielä traileriin sen jälkeen. Mutta onni onnetomuudessa olis siis, että vakavilta henkilövahingoilta vältytiin. Ruotsinkielentaitoiset voivat lukea Ruotsin kanoottiliiton tiedotteen asiasta. Tällä kaudella näitä kalustotappioita on ollut ihan riittävästi. Ensin tulipalo helmikuussa ja nyt tämä kolari. Tuossa trailerissa oli myös kaksi Vesisamoilijoiden uutta kajakkia, jotka oli siis hankittu tulipalossa tuhoutuneiden tilalle.

Mutta kausi jatkuu vielä esni viikonloppuna kaikesta huolimatta. Silloina suunta on Kaukajärvelle, meillä on siellä puolustettavana neljä SM-kultaa seuratovereideni kanssa. Viikonloppuna melotaan siis SM osa 2, eli kisoissa ratkotaan mestaruuden neliköiden 200, 500 ja 1000 metrillä sekä kaksikoiden 5000 metrillä. Go VeSa go!