Viikon päästä on siis kisakauteni pamahtanut käyntiin, kun ensi viikolla perjantaista sunnuntaihin kilpailen Ranskassa ensimmäisessä maailman cupin -osakilpailussa. Pikku hiljaa alkaa jo mahanpohjaa kutittamaan koska kauden ensimmäisessä kisassa on aina oman jännityksensä.
Täällä Sevillassa tämä viikko on mennyt helteisissä merkeissä, kun päivittäin lämpömittari on kohonnut +30 asteeseen. Lihakset kyllä kiittävät lämmöstä, en siis todellakaan valita kuumuutta. Treeniviikko on pitänyt sisällänsä vauhteja laidasta laitaan, mutta erityisesti viikon aikana olen keskittynyt parantamaan starttiani, joka on ollut vielä hieman "talviterässä". Eilen tein kauden ensimmäisen kisaharjoituksen, jossa vedin täysivaihtiset 500 ja 200 metriä. 500 metrillä kello pysähtyi aikaan 1.57 ja 200 metrillä 0.44. Harjoitusvaiheen huomioon ottaen olin kohtuullisen tyytyväinen testitulokseeni. Ja ensi maanantaina minulla on mahdollisuus parantaa aikoja, kun teen vielä toisen samanlaisen kisaharjoituksen. Huomenna vappua juhlistan anaerobisella harjoituksella 8x300 metriä. Eli työntäyteistä vappua siis juhlistetaan harjoitusten merkeissä Sevillassa. Hauskaa vappua kaikille!
perjantaina, huhtikuuta 30, 2010
sunnuntai, huhtikuuta 25, 2010
Sevilla osa 3
Tervehdys Sevillasta!
Alkuviikosta en ollut ollenkaan varma, että pääsenkö kijoittamaan yllä olevaa lausetta enään tänä keväänä tänne blogiin. Tuhkapilvi pysytteli sen verran tiiviisti Suomen päällä! Mutta täällä sitä nyt ollaan! Kaiken kaikkiaan matka tänne sujui joutuisasti, kylläkin aika moisen kiireen saattelemana.
Jo keskiviikkona toivon kipinä heräsi lentomatkustamisen suhteen ja pakkasin tavarat valmiiksi. Ja kun torstaina puolen päivän aikaan tuli tieto, että Helsinki-Vantaa avataan klo 15.00, alkoi lentojen metsästys. Olin tiedon tullessa punttisalilla ja painot kyllä tippuivat samantien käsistä ja kiiruhdin suihkuun. Puoli kahdelta käänsimme Oonan kanssa auton keulan kohti Hesaa ja lähdimme kiireellä ajamaan tavoitteena ehtiä Air Finlandin Malagan koneeseen. Lentokentältä saimme ostettua liput koneeseen ja vielä kun jopa mahduimme lennolle, niin puoli kuuden aikaan istuimme helpottuneina koneessa. Malagassa saimme varmasti kentän viimeisien vuokra-auton vuokrattua ja suuntasimme sillä kohti Sevillaa. Navigaattorit olivat loppu, mutta Kalle lähetti meille tekstiviestillä ajo-ohjeet. Ilman suurempia mutkia löysimme perille, vaikka en olekaan ikinä aikaisemmin autoillut Espanjan teillä. Puoli kahdelta painoimme päämme hotellin tyynyihin.
Eli täällä sitä nyt sitten ollaan. Mulle tämä on tämän kauden kolmas leiri täällä Sevillassa. Tällä kertaa viihdyn täällä vajaan kaksi viikkoa. Keskiviikkona 5.5 lennän Ranskaan ensimmäiseen maailman cupin osakilpailuun. Eli kahden viikon päästä sitä on jo kisakausi avattu!
Alkuviikosta en ollut ollenkaan varma, että pääsenkö kijoittamaan yllä olevaa lausetta enään tänä keväänä tänne blogiin. Tuhkapilvi pysytteli sen verran tiiviisti Suomen päällä! Mutta täällä sitä nyt ollaan! Kaiken kaikkiaan matka tänne sujui joutuisasti, kylläkin aika moisen kiireen saattelemana.
Jo keskiviikkona toivon kipinä heräsi lentomatkustamisen suhteen ja pakkasin tavarat valmiiksi. Ja kun torstaina puolen päivän aikaan tuli tieto, että Helsinki-Vantaa avataan klo 15.00, alkoi lentojen metsästys. Olin tiedon tullessa punttisalilla ja painot kyllä tippuivat samantien käsistä ja kiiruhdin suihkuun. Puoli kahdelta käänsimme Oonan kanssa auton keulan kohti Hesaa ja lähdimme kiireellä ajamaan tavoitteena ehtiä Air Finlandin Malagan koneeseen. Lentokentältä saimme ostettua liput koneeseen ja vielä kun jopa mahduimme lennolle, niin puoli kuuden aikaan istuimme helpottuneina koneessa. Malagassa saimme varmasti kentän viimeisien vuokra-auton vuokrattua ja suuntasimme sillä kohti Sevillaa. Navigaattorit olivat loppu, mutta Kalle lähetti meille tekstiviestillä ajo-ohjeet. Ilman suurempia mutkia löysimme perille, vaikka en olekaan ikinä aikaisemmin autoillut Espanjan teillä. Puoli kahdelta painoimme päämme hotellin tyynyihin.
Eli täällä sitä nyt sitten ollaan. Mulle tämä on tämän kauden kolmas leiri täällä Sevillassa. Tällä kertaa viihdyn täällä vajaan kaksi viikkoa. Keskiviikkona 5.5 lennän Ranskaan ensimmäiseen maailman cupin osakilpailuun. Eli kahden viikon päästä sitä on jo kisakausi avattu!
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Voihan tuhka!
Aina kaikki ei mene tässä maailmassa suunnitelmien mukaan. Jos islantilainen tulivuori, jonka nimeä en edes yritä tähän kirjoittaa, ei olisi viime viikolla päättänyt alkaa purkautumaan, laskeutuisin näillä hetkillä Espanjan Sevillaan. Mutta sen sijaan istun Tampereella keittiön pöydän ääressä päivitämässä blogiani. Jos sen sijaan tulivuori olisi alkanut purkautua päivää aiemmin kuin se nyt alkoi, olisin todennäköisesti jumissa jossain päin maailmaa. Eli olen iloinen siitä, että ehdin kotiin ennen tätä kaaosta - mukavampi täällä on odotella ja tarkastella tilanteen kehittymistä. Esimerkiksi treenikaverini Henriette on edelleen jumissa Atlantassa, he lentävät ehkä huomenna Barcelonaan ja sieltä ajavat autoilla Tanskaan. Eli aika pitkä kotimatka on ollut heilläkin.
No, mutta tilanteelle ei nyt voi mitään. Päätimme valmentajani kanssa vielä tarkkailla tilannetta muutaman päivän ja sitten päättää mitä tehdään. Vaihtoehtona on ottaa auto ja ajaa jonkin verran etelämmäksi lämpimämpien kelien toivossa. Toivon, että tilanne kuintenkin rauhoittusi tässä mahdollisimman pian, toukokuun alussahan mulla on edessä maailman cupin -kisareissu Etelä-Ranskaan, sinne ei autolla huvittaisi lähteä... Mutta katselen tilannetta nyt päivä kerrallaan ja koitan harjoitella täällä kotimaassa mahdollisimman hyvin ja normaalisti.
Tänään lähdinkin etsimään avovettä. Täällä Tampereella Hatanpäällä pääsee melomaan Pyhäjärvelle, mutta tuulisella säällä paikka on todella arvaamaton. Niinpä suuntasimme Kalle kanssa auton keulan kohti Pälkänettä ja Kostianvirtaa. Siellä olikin aivan sulaa 2 kilometriä suuntaansa. Joessa meloessa tuntuu myös turvallisemmalta kuin avoimella järvellä, aina on lähellä rantoja, eikä tuulikaan ota joelle niin pahasti. Eikä kokemus ollut niin jäätävä kuin etukäteen pelkäsin. Vaatetta saa kyllä kylmissä vesissä meloessa olla paljon päällä, kuten alla olevasta kuvasta näkee...
No, mutta tilanteelle ei nyt voi mitään. Päätimme valmentajani kanssa vielä tarkkailla tilannetta muutaman päivän ja sitten päättää mitä tehdään. Vaihtoehtona on ottaa auto ja ajaa jonkin verran etelämmäksi lämpimämpien kelien toivossa. Toivon, että tilanne kuintenkin rauhoittusi tässä mahdollisimman pian, toukokuun alussahan mulla on edessä maailman cupin -kisareissu Etelä-Ranskaan, sinne ei autolla huvittaisi lähteä... Mutta katselen tilannetta nyt päivä kerrallaan ja koitan harjoitella täällä kotimaassa mahdollisimman hyvin ja normaalisti.
Tänään lähdinkin etsimään avovettä. Täällä Tampereella Hatanpäällä pääsee melomaan Pyhäjärvelle, mutta tuulisella säällä paikka on todella arvaamaton. Niinpä suuntasimme Kalle kanssa auton keulan kohti Pälkänettä ja Kostianvirtaa. Siellä olikin aivan sulaa 2 kilometriä suuntaansa. Joessa meloessa tuntuu myös turvallisemmalta kuin avoimella järvellä, aina on lähellä rantoja, eikä tuulikaan ota joelle niin pahasti. Eikä kokemus ollut niin jäätävä kuin etukäteen pelkäsin. Vaatetta saa kyllä kylmissä vesissä meloessa olla paljon päällä, kuten alla olevasta kuvasta näkee...
Ei tämä nyt ihan Sevillan veroinen paikka ole, mutta vettä kuitenkin :)
keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010
Kotimatka edessä
Terveisiä Orlandon lentokentältä!
Väsynyt, mutta onnellinen leiriläinen odottelee koneenlähtöä. Ensi yön vietän siis koneessa matkalla Orlandosta Frankfutiin ja huomenna sitten on vielä edessä etappi Frankfurtista Helsinkiin. Keskiviikkona illalla pitäisi sitten olla kotona. Kotona en kyllä ehdi liian kauaan olemaan, ensi maananataina lennän vielä Suomen kevättä pakoon Sevillaan. Sevillasta matka jatkuu sitten toukokuun alussa suoraan ensimmäiseen maailman cupin kisaan Ranskaa.
Mutta siis tämän vuotinen viiden viikon Floridan leiri on nyt takana. Florida oli myös tänänkin vuonna niin hyvä paikka, kun mitä viime vuodesta muistelin. Nautin todella täällä olosta ja aika kului todella nopeaan. Harjoituksellisesti olen erittäin tyytyväinen leiriin. Treenasin koko leirin Henrietten kanssa ja meillä kyllä homma toimi. Tsemppaamme toisiamme todella hyvin treeneissä ja suunnitelmissamme on ehdottomasti jatkossakin treenata yhdessä. Valmentajamme Martin ja Thor ovat myös aikanaan treenanneet paljon yhdessä oman aktiiviuransa aikana, joten on aika hauskaa, että nyt heidän valmennettavansa harjoittelevat myös yhdessä.
Mutta nyt on aika hypätä koneeseen!
Väsynyt, mutta onnellinen leiriläinen odottelee koneenlähtöä. Ensi yön vietän siis koneessa matkalla Orlandosta Frankfutiin ja huomenna sitten on vielä edessä etappi Frankfurtista Helsinkiin. Keskiviikkona illalla pitäisi sitten olla kotona. Kotona en kyllä ehdi liian kauaan olemaan, ensi maananataina lennän vielä Suomen kevättä pakoon Sevillaan. Sevillasta matka jatkuu sitten toukokuun alussa suoraan ensimmäiseen maailman cupin kisaan Ranskaa.
Mutta siis tämän vuotinen viiden viikon Floridan leiri on nyt takana. Florida oli myös tänänkin vuonna niin hyvä paikka, kun mitä viime vuodesta muistelin. Nautin todella täällä olosta ja aika kului todella nopeaan. Harjoituksellisesti olen erittäin tyytyväinen leiriin. Treenasin koko leirin Henrietten kanssa ja meillä kyllä homma toimi. Tsemppaamme toisiamme todella hyvin treeneissä ja suunnitelmissamme on ehdottomasti jatkossakin treenata yhdessä. Valmentajamme Martin ja Thor ovat myös aikanaan treenanneet paljon yhdessä oman aktiiviuransa aikana, joten on aika hauskaa, että nyt heidän valmennettavansa harjoittelevat myös yhdessä.
Mutta nyt on aika hypätä koneeseen!
keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010
Leiripäivä numero 28
Päivät täällä leirillä hurahtavat tosi nopeaan ja ovat työntäyteisiä. Tässä esimerkki, mitä tämä päivä eli leirin 28. päivä 6.4.2010 on pitänyt sisällään:
Herätyskello soi klo 7.15. Aamupalaksi nautin pikaisesti muroja ja lasillisen appelsiinimehua. Sen jälkeen kömmin takaisin sänkyyn vartiksi lukemaan kirjaa. Tällä hetkellä luvussa on Stieg Larssonin Millenium-trilogian viimeinen osa Pilvilinna joka romahti.
Klo 7.45 treenivaatteet päälle, juomapullon täyttö ja noin 500 metrin kävely melontapaikalle.
Klo 8.00 tapaamme kanoottien luona, nopeat kädenpyöritykset ja kuulumisten vaihdot ja vesille. Tänään ohjelmassa oli 4 x 3 x (3min/90sek + 70sek/20sek). Kolme minuutin vedot melottiin reipasta peruskestävyysvauhtia ja 70 sekunttiset kovaa. Kaiken kaikkiaan treeniin kului aikaa reilut puolitoista tuntia, matkaa taittui reilut 16 km.
Klo 10.00 olen takasin kämpillä. Otan nopean suihkun, suolavesi on saatava nopeasti iholta pois, ettei se ala kutiamaan. Sitten syön "toisen" aamulan: jugurttia ja mysliä sekä banaani.
Klo 10.20-11.00 juttelen Kallen kanssa Skypellä. Vaihdamme kuulumisia, aikaa menee tosi nopeaan jutellessa.
Klo 11.15 taas treenivaattee päälle, juomapullo täyteen, aurinkorasvaa iholle ja suunta kohti kajakkeja.
Klo 11.30 aloitamme päivän toisen treenin. Kiinnitämme vastukset eli narun, jossa roikkuu kolme harjoitusgolfpalloa, kajakkien ympärille. Alkuverkassa pallot ovat vielä kajakin kannella, mutta treenin alettua kaksi niistä laitetaan kajakin alle hidastamaan vauhtia. Vedämme vastuksella 3x500m kovaa. En tunne tänään oloani kovin vahvaksi vastuksen kanssa, joten saan todella taistella, että kajakkini liikkuisi eteenpäin. Kolmen vedon jälkeen otamme vastukset pois ja treeni jatkuu (toiset 3x500m). Loppuverkaksi melomme vielä 4 km peruskestävyysvauhdilla. Treeniin kului aikaa taas reilut puolitoista tuntia ja matkaa kertyi 14km. Treenin jälkeen pesen vielä kajakkini makealla vedellä.
Klo 13.30 olen jälleen takasin kämpillä. Taas suihkuun ja sitten lounas. Kämppäkaverini Oona ja Anne ovat valmistaneet riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen kaadun sänkyyn kirjani kanssa. Taidan lukemisen välissä vähän nukahtaakin. Iltapäivä kuluu siis lepäillessä, lukemalla ja netissä surffaillessa.
Klo 16.00 syön puolikkaan bagelin välipalaksi ja 16.45 on vuorossa tutut treeniinvalmistautumiskuviot.
Klo 17.00 tapaamme jälleen kajakeilla ja suuntaamme vesille. Ohjelmassa 2x1500m kovaa ja päälle 5 km peruskestävyysvauhdilla. Aikaa vesillä kuluu yhteensä 75 minuuttia ja matkaa taittuu 12,4 km. Päivän kokonaissaldoksi tuli 43 km ja 4 tuntia ja 25min treeniä vesillä. Treenin jälkeen vielä hieman parannamme Henrietten kanssa maailmaa eli juoruamme samalla kun pesemme kajakkeja. Kiitämme toisiamme jälleen kerran hyvästä treeniseurasta ja lupaamme vielä illaalla "treffata" skypessä ja sopia huomisen aikatauluista.
Klo 18.45 jälleen suihkuun (kolmas kerta siis tänään...) ja sitten päivälliselle viereiseen "lähiravintolaan". Olen todella väsynyt ja nälkäinen, joten tilaan sekä kana-wrapin että juustohampurilaisen. Tänään energiaa on kulunut vesillä, joten on aika tankata, että jaksaa taas huomenna treenata.
Klo 20.00 blogin päivitystä ja sivusilmällä telkan katselua. Iltavenyttelyt vielä odottavat.
Ja klo 22.00 tulee todennäköisesti nukkumatti hakemaan tämän työtön yöunille.
Ja huomenna taas edessä uusi treenipäivä.
Herätyskello soi klo 7.15. Aamupalaksi nautin pikaisesti muroja ja lasillisen appelsiinimehua. Sen jälkeen kömmin takaisin sänkyyn vartiksi lukemaan kirjaa. Tällä hetkellä luvussa on Stieg Larssonin Millenium-trilogian viimeinen osa Pilvilinna joka romahti.
Klo 7.45 treenivaatteet päälle, juomapullon täyttö ja noin 500 metrin kävely melontapaikalle.
Klo 8.00 tapaamme kanoottien luona, nopeat kädenpyöritykset ja kuulumisten vaihdot ja vesille. Tänään ohjelmassa oli 4 x 3 x (3min/90sek + 70sek/20sek). Kolme minuutin vedot melottiin reipasta peruskestävyysvauhtia ja 70 sekunttiset kovaa. Kaiken kaikkiaan treeniin kului aikaa reilut puolitoista tuntia, matkaa taittui reilut 16 km.
Klo 10.00 olen takasin kämpillä. Otan nopean suihkun, suolavesi on saatava nopeasti iholta pois, ettei se ala kutiamaan. Sitten syön "toisen" aamulan: jugurttia ja mysliä sekä banaani.
Klo 10.20-11.00 juttelen Kallen kanssa Skypellä. Vaihdamme kuulumisia, aikaa menee tosi nopeaan jutellessa.
Klo 11.15 taas treenivaattee päälle, juomapullo täyteen, aurinkorasvaa iholle ja suunta kohti kajakkeja.
Klo 11.30 aloitamme päivän toisen treenin. Kiinnitämme vastukset eli narun, jossa roikkuu kolme harjoitusgolfpalloa, kajakkien ympärille. Alkuverkassa pallot ovat vielä kajakin kannella, mutta treenin alettua kaksi niistä laitetaan kajakin alle hidastamaan vauhtia. Vedämme vastuksella 3x500m kovaa. En tunne tänään oloani kovin vahvaksi vastuksen kanssa, joten saan todella taistella, että kajakkini liikkuisi eteenpäin. Kolmen vedon jälkeen otamme vastukset pois ja treeni jatkuu (toiset 3x500m). Loppuverkaksi melomme vielä 4 km peruskestävyysvauhdilla. Treeniin kului aikaa taas reilut puolitoista tuntia ja matkaa kertyi 14km. Treenin jälkeen pesen vielä kajakkini makealla vedellä.
Klo 13.30 olen jälleen takasin kämpillä. Taas suihkuun ja sitten lounas. Kämppäkaverini Oona ja Anne ovat valmistaneet riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen kaadun sänkyyn kirjani kanssa. Taidan lukemisen välissä vähän nukahtaakin. Iltapäivä kuluu siis lepäillessä, lukemalla ja netissä surffaillessa.
Klo 16.00 syön puolikkaan bagelin välipalaksi ja 16.45 on vuorossa tutut treeniinvalmistautumiskuviot.
Klo 17.00 tapaamme jälleen kajakeilla ja suuntaamme vesille. Ohjelmassa 2x1500m kovaa ja päälle 5 km peruskestävyysvauhdilla. Aikaa vesillä kuluu yhteensä 75 minuuttia ja matkaa taittuu 12,4 km. Päivän kokonaissaldoksi tuli 43 km ja 4 tuntia ja 25min treeniä vesillä. Treenin jälkeen vielä hieman parannamme Henrietten kanssa maailmaa eli juoruamme samalla kun pesemme kajakkeja. Kiitämme toisiamme jälleen kerran hyvästä treeniseurasta ja lupaamme vielä illaalla "treffata" skypessä ja sopia huomisen aikatauluista.
Klo 18.45 jälleen suihkuun (kolmas kerta siis tänään...) ja sitten päivälliselle viereiseen "lähiravintolaan". Olen todella väsynyt ja nälkäinen, joten tilaan sekä kana-wrapin että juustohampurilaisen. Tänään energiaa on kulunut vesillä, joten on aika tankata, että jaksaa taas huomenna treenata.
Klo 20.00 blogin päivitystä ja sivusilmällä telkan katselua. Iltavenyttelyt vielä odottavat.
Ja klo 22.00 tulee todennäköisesti nukkumatti hakemaan tämän työtön yöunille.
Ja huomenna taas edessä uusi treenipäivä.
maanantaina, huhtikuuta 05, 2010
Athlete Career Program
Hei olen Jenni, 30 vuotta, enkä ole tehnyt päivääkään "oikeita" töitä (jos pois luetaan se yksi kesä, jolloin olin seuramme kioskissa jonkin aikaa töissä). Lontoon olympialaisten jälkeen olen 32v, eikä minulla edelleenkään ole työkokemusta. Toivottavasti taskussa on sentään valmis tai ainakin melkein valmis tutkinto. Mitä tulen tekemään urheilu-urani jälkeen? Olen tällä hetkellä unelma-ammatissani, mutta loppuelämääni en voi urheilla ammatikseni. Löydänkö vielä josksu sen toisen unelma-ammatin? Ammatin, jossa kenties voisin yhdistää urheilu-uraltani saaman kokemusken tutkintooni?
Näitä ajatuksia sitä välillä pyörii päässä. Vaikka nautin tällä hetkellä täysin siitä mitä nyt teen, enkä mistään hinnasta vaihtasi tätä pois, välillä sitä jo ajatukset "karkaavat" tulevaisuuteen. Ja usein tulee miettineeksi, miten tämän urheilu-uralla hankkiman kokemuksen voisi tulevaisuudessa hyödyntää.
Näitä ajatuksia sitä välillä pyörii päässä. Vaikka nautin tällä hetkellä täysin siitä mitä nyt teen, enkä mistään hinnasta vaihtasi tätä pois, välillä sitä jo ajatukset "karkaavat" tulevaisuuteen. Ja usein tulee miettineeksi, miten tämän urheilu-uralla hankkiman kokemuksen voisi tulevaisuudessa hyödyntää.
Athlete Career Program eli Huippu-urheilijoiden uraohjelma on Olympiakomitean ja Adecco Oy:n yhteistyöprojekti, jonka tarkoituksena on tukea urheilijoiden ja valmentajien työllistymistä ja urasuunnittelua. Olen ollut mukana tässä ohjelmassa viime vuonna, kun osallistuin uraseminaariin, joka on osa ohjelmaa. Uraseminaarissa kävimme läpi urasuunnitteluun ja työllistymiseen liittyviä asiota.
Viime syksynä olinn Kansainvälisen Olympiakomitean ja Adeccon Athlete Career Program -seminaarissa Lausannessa, jossa pidin puheenvuoron ja kerroin omia kokemuksiani uraohjelmasta. Tämän visiitin seurauksena Suomen uraohjelma pääsi mukaan Adeccon vuosikertomukseen 2009. Täältä pääset lukemaan ko. vuosikertomuksen. Jos ei koko vuosikertomusta halua lukea, niin suosittelen hyppäämään suoraan sivulle 69. Vuosikertokmuksessa käytetyt kuvat on otetu viime lokakuussa Kangasalan Vesaniemessä saksalaisen valokuvaajan toimesta. Kuvasimme kuvia kaksi päivää ja kuvausjälki on mielestäni todella hienoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)