Kotona Kangasalla joka aamu minua tervehtii "My home is where my heart is" -juliste. Vaikka se oikea kotini onkin siellä Kangasalla, niin tällä hetkellä kotini on täällä Floridassa. Aina ei tietenkään ole helppoa olla pitkiä aikoja pois Suomesta ja rakkaiden ihmisten ääreltä. Mutta tällä hetkellä vain tuntuu että sydämeni on täällä ja kajakissani. Nautin joka hetkestä, nautin jopa jokaisesta kipeästä lihaksesta kehossani!
 |
| Tervetuloa kotiin! |
Ja viime viikolla todella tuntui kuin kotiin olisi tullut. ”Juurihan
täältä lähdin” -ajatus mielessä ajelin siis kohti tuttua asuntoamme jo tutuksi
tullutta ajoreittä Orlandosta. Sama sänky, sama jääkaappi, sama treeniporukka, kaikki
siis ennallaan joululoman jäljiltä. Ruokapöydällä odotti valmentajani jättämä ”tervetuloa
takaisin Floridan kotiin” -paketti, hän vietti joulun perheineen asunnossamme.
Kajakkikin odotti samassa paikassa mihin sen olin joulukuussa jättänyt.
Kylläkin puhtaampana kuin lähtiessäni. Siitä kiitos kuulu valmentajani
avovaimolle Agnetalle, melonnan olympiavoittajalle, joka edelleen
meloo päivittäin täällä ollessaan.
On siis mukava palata takaisin tänne kun kaikki on valmiina.
Ja lämpö ja auringonpaiste tekee ihmeitä niin mielelle kuin kropallekin,
mahtavaa kun ei tarvitse palella! Paluu vesillä treenaamiseen sujui
ensimmäisellä viikolla hyvin. Nyt tällä toisella viikolla jouduin olemaan
maanantain ja tiistain pois treeneistä, kun flunssan poikanen piti minut
tiukasti sängyssä nenäliinapaketin kanssa. Vähällä kuitenkin selvisin ja
keskiviikosta lähtien olen ollut takaisin treenivahvuudessa.
Tasan kuuden kuukauden päästä syttyy olympiatuli Lontoossa.
Ja täällä Floridassa on käynnissä tiukka valmistautuminen tulevaan olympiakauteen.
Joka päivä ja jokaisessa treenissä se on jo mielessä – Lontoo ja
olympiarenkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti