Sataa sataa ropisee...

... mutta on se aurinkokin paistanut onneksi. Eilen täällä oli tornado-varoitus iltapäivällä. Lepopäivää siis vietimme telkan ääressä seuraten mihin suuntaan myrskyrintama menee ja mitä vauhtia. TV-ohjelmat oli keskeytetty ja livenä seurattiin eri kanavilla sateliittien avulla myrskyn etenemistä. Jännää. Tornado ei iskenyt, muutama salama kyllä iski todella lähelle ja osasta taloista meni sähköt ja telkkoja rikki. Onneksi suurempia vahinkoja ei kuitenkaan tullut. Tänään täällä on edelleen satanut ja tosi kostean kuuma ilma, onkohan lisää ukkosia tulossa?

Viime viikko oli harjoituksellisesti onnistunut. Melontakilometrejä kertyi 125, joten aikaa vesillä tuli vietettyä reilusti. Treenasin edelleen Henrietten kanssa ja meillä kyllä tiimi toimii. Lauantaina melomme jopa kaksi harjoitusta kaksikolla ja se kulki hyvin. Harmi ettemme kuitenkaan voi kisoissa vetää kaksikkoa. Vaikka kyllä jo suunnittelimme, että jos muuttaisin Tanskaan ja hakisin kansalaistuutta, ehkä sitten Rio de Janeiron kisoissa 2016 saisin jo edustaa Tanskaa (tämä oli kyllä täysin leikkimielistä huulen heittoa!).

Valmentajani Martin saapui tänne viime torstaina katsastaman miten hänen urheilijansa täällä pärjäävät. Martinin urheilijoista tällä hetkellä täällä paikalla minun lisäkseni on ruotsalaiset Anders Gustafsson (viime vuodelta 2x MM-hopeaa yksiköllä), Marcus Oscarsson (kaksinkertainen olympiavoittaja kaksikolla) ja Daniel Hemselius (alle 23-v maajoukkueesta). On ollut kiva nähdä Martinia pitkästä aikaa, viimeksi ollemme nähneet elokuussa MM-kisoissa Kanadassa. Vaikka olenkin nyt treenaillut siis pitkän aikaa ilman että valmentaja on ollut katsomassa, teknisesti melon ihan hyvin tällä hetkellä. Pientä hienosäätöähän on aina tehtävissä, mutta perusasiat tuntuvat ja näyttävät olevan kunnossa.

Viime viikonloppuna lauantaina treenien jälkeen olimme suomi-tytöt sekä Henriette ja Daniel Orlandossa ostoksilla ja ostosreissun päälle ajoimme Disney Downtowniin illalliselle. Sunnuntaina vielä ajoimme Martinin ja Danielin kanssa lounaalle Cocoa Beachille. Muten viikonloppu sujui voimia keräillessä tähän uuteen treeniviikkoon.

Ja vielä yksi kohokohta on kerrotava viime viikolta: näimme Henrietten kanssa alligaattorin vesillä kesken treenin! Hetken siinä ihmettelimme asiaa ja jatkoimme sen jälkeen treeniä. Täällä ei kukaan ole moneen vuoteen nähnyt alligaattoreita vesillä, mutta me "onnekkaat" nyt pääsimme sitten näkemään sen. Onneksi se oli aika pieni, varmaan noin metrin mittanen. Riittävän iso kuitenkin minun mittakaavan mukaan.

Mutta näihin tunnelmiin päätän tämänkertaisen raportin Floridasta. Innolla odotan mitä tämä uusi viikko tuo tullessaan...

Florida

Tervehdys Floridasta!

Kaikki on hyvin ja ennallaan Floridassa. Kun tulin tänne 1,5 viikkoa sitten, tuntui että juurihan täältä viime keväänä lähdin. Tänä vuonna olikin helpompi tulla tänne, kun tiesin mihin olin tulossa. Ja kaikki on ollut täällä niin hyvin, kuin muistelin asioiden täällä olevan.

Sää on ollut täälläkin suosittu puheenaihe. Floridassa on koettu yksi kaikkien aikojen kylmimmistä talvista ja lämpötilat ovat vieläkin olleet reilut 5 astetta alhaisemmat, kuin mitä tähän aikaan vuodesta pitäisi olla. No, minä en valita niin kauan kuin lämpötila pysyy yli +20 asteen. Perjantaina ja eilen lauantaina saimme jo kuitenkin nauttia helteestäkin ja täytyy myöntää, että olihan se mukavaa.

Leirivahvuudessamme tapahtui eilen mutos, kun vein vanhempani Orlandoon lentokentälle ja kotimatkalle. Vanhempani tulivat tänne mukanani ja he viettivät talvilomansa täällä seuranani. Paluukyytiin Orlandosta poimin eilen Oonan ja Annen. Tänä vuonna suomalaisleiri onkin siis 3 tytön vahvuinen. Huomenna tähän samaan asuntoon muutta meidän kanssa asumaan ruotsalainen Daniel ja torstaina valmentajani Martin saapuu Ruotsista seuraksemme. Martin on kuulemma hyvä kokki, toivottavasti pääsemme nauttimaan hänen tarjoiluistaan ;)

Tämän kuluneen viikon olen treenannut tanskalaisen Henrietten kanssa. Henriette onkin minulle tuttua treeniseuraa jo viime vuodelta. Harjoittelimme viime talvena jonkin verran yhdessä täällä  Floridassa ja kesällä olin pitkän viikonlopun Henrietten luona Kööpenhaminassa treenaamassa. Henriette on hallitseva maratonmelonnan maailmanmestari kaksikolla ja viime kesänä hän oli MM-kisoissa K1 500 metrillä 5. Eli vauhdikasta treeniseuraa on jälleen ollut tarjolla. Treenit ovat kulkeneet mukavasti ja viikossa kertyikin noin 125 melontakilometriä. Teimme useita kovavauhtisia harjoituksia ja treenitiimimme tuntuu toimivan todella hyvin, tsemppaamme ja kiritämme toisiamme.

Tänään olen viettänyt todella rennon lepopäivän. Viime viikonloppuna olin vanhempieni kanssa shoppailemassa Orlandossa outleteissä ja kävimme SeaWordissä. Ja kun eilenkin ajoin Orlandoon ja takasin, oli tänään vain mukava olla. Pesin pyykkiä, kävin näyttämässä Oonalle ja Annelle vähän "kylää", kävimme kaupassa, kokkasin meille lihamakaroonilaatikkoa ja palautin yhden koulutehtävän. Huomenna meillä on vielä ohjelmassa kevyt päivä, menemme tekemään punttisalille lyhyen huoltavan treenin ja päälle menen uimaan. Tiistaina jatkamme sitten harjoittelua vesillä.

Opiskelua urheilun ehdoilla

Olen taas parin viime vuoden aikana yrittänyt viettää aikaa myös yliopistolla. Opintoni ovatkin edenneet ihan mukavasti, eikä enää ihan hirveästi ole tutkinnosta jäljellä: 10 kurssia, harjoittelu ja diplomityö. Olen aloittanut opinnot Tampereella teknillisellä yliopistolla syksyllä 2000, joten alkaahan sitä pikku hiljaa aika olla valmistuakin. Tavoitteenani on saada tutkinto valmiiksi ennen Lontoon olympialaisia, katsotaan miten tämän tavoitteen kanssa käy. Jonain päivänä olen siis tuotantotaloiden diplomi-insinööri, pääaineena teollisuustalous ja sivuaineina tuotantotekniikka sekä kestävä tuotanto.

Tällä viikolla ilmestyneestä Tampereen Teknillisen Yliopiston verkkolehdestä Rajapinnasta voi käydä lukemassa minun ja kolmiloikkaaja Aleksi Tammentien ajatuksia Opiskelusta urheilun ehdoilla. Käypä lukemassa!

Hei taas!

Huh, aika rientää. Helmikuu hurahti ohitse aivan hirvittävällä vauhdilla. Nyt on jo maaliskuu, vaikka mielestäni juuri olikin vasta tammikuun loppu. Mutta reilut kaksi viikkoa kestänyt Sevillan leiri meni niin vauhdilla, että koko helmikuukin meni samassa tohinassa. 

Sevillan leiri oli jälleen kerran onnistunut ja sain tehtyä paljon hyviä treenejä. Leirillä alkoi jo tuntumaan, että kajakissa alkaa olla jo jonkin verran vauhtiakin. Leirin toiseksi viimeisenä päivänä tulin valitettavasti kipeäksi, päälle iski aika kova flunssa. Näin ollen edellisessä postauksessa mainitsemani 10km veto-treeni jäi valitettavasti multa tekemättä! Alkuflunssaan osunut kotimatka vähän hidasti paranemisprosessiani ja ensimmäiset päivät kotona menivätkin tiiviisti nenäliinapaketin kanssa sohvalla. Ja myös leirin jälkeinen tentti meni multa tällä kertaa ohi, yksinkertaisesti siinä flunssassa oli turha yrittää keskittyä mihinkään muuhun kuin sohvalla makaamiseen ja digiboksin tyhjentämiseen. 

Onneksi selvisin flunssasta vajaassa viikossa, eikä flunssa levinnyt sen kummoisemmaksi taudiksi. Täällä kotosalla olenkin nyt sitten tehnyt ihan perusharjoittelua ja koittanut palautua sekä leiristä, että flunssasta. Viime viikolla pidin reilut 4 vuorokautta Suunnon-sykevyötä putkeen ja nyt tuo data, joka noilta päiviltä saatiin kasaan, analysoidaan Firstbeatin-ohjelmalla. Ohjelman avulla voidaan sykevälimittauksen avulla tutkia esimerkiksi harjoitusten kuormittavuutta ja kehon palautumista. Innolla odotan palautetta tuosta jaksosta, kiva saada "faktaa" omien tuntemusten lisäksi. Nämä leirien väliset jaksot kun ovat kehon palautumisen kannalta tärkeitä, leirille on turha lähteä liian väsyneenä. 

Ajatukseni ovat jo suunnattuna seuraavaan leiriin eli Floridaan, jonne lennän ensi viikolla 5 viikoksi treenaamaan. Viime vuotisen kokemuksen perusteella odotan innolla tuonne pääsyä.