Huh huh!

Huh, en tiedä mistä aloittaisin tämän postauksen. Niin paljon tässä on ehtinyt viimeisen viikon aikana tapahtumaan. Ja valitettavasti uutiset eivät ole mitenkään iloisia.

No ensinnäkin MM-kisat eivät menneet osaltani yhtään sillä tavoin kuin olin toivonut ja mihin vielä viikko sitten uskoin. En jaksa vielä alkaa analysoimaan syvällisemmin mikä meni pieleen, totean vain että tulokseksi jäi 15. sija K1 500 metrillä ja 16. sija K1 200 metrillä. Ei siis jäänyt paljoa kerrottavaa tulosten valossa tuleville sukupolville. Kajakkiani ja melaani en kuitenkaan ole vielä myymässä, tästä on vain nyt jatkettava matkaa eteenpäin… Tiedän, että olin tällä kaudella paremmassa ja nopeammassa kunnossa kuin ikinä, valitettavasti vain tulokset MM-kisoissa eivät sitä kerro. Mutta se siitä tällä erää, piste.

Olin sunnuntaina kisojen jälkeen todella väsynyt, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olin todella iloinen, että minulla oli lento varattuna sunnuntai-illalle. En ollut todellakaan juhlatuulella, halusin vain päästä kotiin ja mahdollisimman nopeasti. No eihän tämäkään sitten mennyt suunnitelmien mukaan, vaan jäin jumiin Varsovaan. Loppujen lopuksi kotimatkani venyi yli 14 tuntia pidemmäksi kuin suunnitelmissa oli ja vietin yön Varsovassa yksin lentokenttähotellissa…

Ja maanantai aamuna heräsin Varsovassa huonoihin uutisiin: ruotsalaisten traileri, jossa myös minun kisakajakkini ja 7 muuta suomalaiskajakkia tekivät matkaa kisoista kohti Pohjolaa, oli olut pahassa kolarissa Saksassa moottoritiellä. Onneksi vakavilta henkilövahingoilta säästyttiin, autokuskimme Gunnar oli selvinnyt kolarista naarmuilla. Mutta kaikki kajakit trailerissa ovat enemmän ja vähemmän rikki. Tämä kuva onnettomuuspaikalta ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuvan lähde

Meidän suomalaisten kajakit oli pakattuna tuonne trailerin takaosaan, joten aika palasina ne taitavat olla ainakin kuvan perusteella. Onnetomuus oli alkanut siitä, että joku oli ajanut trailerin perään moottoritiellä ja traileri oli katkennut. Loppujen lopuksi neljä autoa törmäsi vielä traileriin sen jälkeen. Mutta onni onnetomuudessa olis siis, että vakavilta henkilövahingoilta vältytiin. Ruotsinkielentaitoiset voivat lukea Ruotsin kanoottiliiton tiedotteen asiasta. Tällä kaudella näitä kalustotappioita on ollut ihan riittävästi. Ensin tulipalo helmikuussa ja nyt tämä kolari. Tuossa trailerissa oli myös kaksi Vesisamoilijoiden uutta kajakkia, jotka oli siis hankittu tulipalossa tuhoutuneiden tilalle.

Mutta kausi jatkuu vielä esni viikonloppuna kaikesta huolimatta. Silloina suunta on Kaukajärvelle, meillä on siellä puolustettavana neljä SM-kultaa seuratovereideni kanssa. Viikonloppuna melotaan siis SM osa 2, eli kisoissa ratkotaan mestaruuden neliköiden 200, 500 ja 1000 metrillä sekä kaksikoiden 5000 metrillä. Go VeSa go! 

MM-joukkue

Nyt on melontajoukkue ratamelonnan MM-kisoihin valittu. Eilen siis vedimme vielä Joutjärvellä viimeiset testivedot, joiden perusteella lopulliset valinnat tehtiin. 500 metrillä kävimme Annen kanssa tiukan kisan. Maalissa eroa oli minun eduksi metrin verran ja se hän riitti hyvin, kun ainoastaan voitosta eilen taisteltiin. Kelot pysähtyivät aikaan 1.51, joka oli myös hienoa asia. On aina mukava meloa kovaa…  Olenkin todella tyytyväinen, että pääsen edustamaan Suomea molemmilla naisten yksiköiden olympiamatkoilla tänäkin vuonna MM-tasolla.

Ja tässä vielä kokonaisuudessaan joukkue MM-kisoihin:

Naiset

Jenni Mikkonen K1 200 & K1 500m

Anne Rikala K1 1000m & K1 5000m

Miehet

Kimmo Latvamäki K1 200m

Joukkueenjohtaja Panu Kanniainen

Kisoihin lähtee myös Suomelta ensimmäistä kertaa paramelontajoukkue, jonka joukkueenjohtajaksi Kalle lähtee. Melontaa ollaan viemässä paralympialajiksi Rio de Janeiron paralympiakisoihin, joten onkin hienoa, että Suomestakin saadaan joukkue liikkeelle jo tänä vuonna. Meillä on kaksi edustajaa paramelonnassa, Henry Manni ja Aleksi Kirjonen.

Kisajärjestäjien sivuilta taas löytyy lisätietoa kisoista. 

Valmiina?

H-hetki lähestyy

Viikon päästä ovat MM-kisat käynnissä. Tämän kauden huipentuma on siis jo aivan nurkan takana! Ja sen alkaa tuntemaan omassa kropassakin – enää en pysty sulkemaan jännitystä pois ja toisaalta vesillä alkaa pikku hiljaa myös herkkyyskin löytymään. Nämä viimeiset viikot ovat kyllä aina aikamoisia piinaviikkoja. Innolla ja vähän jännitykselläkin odottaa sitä hetkeä, kun herkistely alkaa puremaan. Ja mahassa perhoset alkavat lentelemään sellaista vauhtia, että väillä miettii onko tässä jännittämisessä mitään järkeä?!? Mutta on tämä silti mahtava tunne, tätä vartenhan jälleen kerran on koko vuosi treenattu!

Oma kisaohjelmani pitää varmuudella sisällään yksikön 200 metriä. Ensi lauantaina melomme vielä Lahdessa Joutjärvellä 500 metrin testivedon, jonka perusteella edustaja 500 metrille valitaan. Päämatkakseni on siis tämän valinta-aikataulun takia noussut 200 metriä, jonka varmuudella pääsen kisaamaan MM-kisoissa. Jos minut valitaan 500 metrille, menen totta kai radalle tekemään parhaani ja toivon myös tältä matkalta hyvää menestystä. Mutta harjoitteluni on tähdätty SM-kisojen jälkeen 200 metrille. Mutta lauantain jälkeen tiedän varmuudella, miten kisaohjelmani rakentuu. Joka tapauksessa ensi tiistaina lennän paikan päälle ja sitten se on menoa!