Olen varmaan jo joskus aikaisempina vuosina kertonut, että täällä melominen on välillä kuin meloisi eläintarhassa: vastaan tulee delfiinejä, manaatteja, pelikaaneja ja viime vuonna näin kerran myös alligaattorin... Tänään aamupäivällä päivän toisessa melontatreenissä sain treenin viimeiseen vetoon kirittäjiä, kaksi delfiiniä alkoi hyppimään kajakkini edessä. Siis kunnon hyppyjä ilmaan ja sitten pläjäyttivät itsensä siihen eteeni parin metrin päähän ja siitä takaisin sukelluksiin. Tätä jatkui siis hetken, kunnes toinen delfiineistä päätti ottaa lähempää tuttavuutta minuun. Tämä kyseinen yksilö sukelsi kajakkini ali ja päätti hypätä ilmaan juuri melani edesta ja aivan kajakin vierestä. Ja kun täysikokoinen delfiini päättää hypätä ilmaan, niin jonkin kokoinen aaltohan siitä tulee... Ja lopputulos oli siis se, että minulta "lähti vettä kajakin alta", mentin tasapainoni täysin ja löysin itseni vedestä! Siis uimasta... Siellä siis haukoin henkeäni ja treenikaverini keräilivät tavaroita kanaalista. Ja tämä tarina on siis tosi! On taas sitten vanhuksena muisteltavaa kiikustuolissa...
Huom. Yllä oleva kuva ei ole tämän päiväisestä treenistä, eivätkä kuvan delfiinit liity tähän tapahtumaan. Kuva on viime keväältä, kun kävin vanhempieni kanssa Orlandossa SeaWorldissä. Ihan noin komeita hyppyjä ei vielä kanaalissamme ole kuitenkaan nähty...
.... arvaa kuka todella kateellinen.
VastaaPoista-uh